VNV Nation: Of Faith, Power and Glory

Anachron

Britanniasta jo aikaa sitten Saksaan uudelleensijoittunut VNV Nation lupaili tuoretta pitkäsoittoa alkujaan huhtikuuksi. Lukuisten viivätysten jälkeen tuore Of Faith, Power and Glory ilmestyi kauppojen hyllyille lopulta heinäkuussa. Hyvä näin, vaikka odotukset Ronan Harrisin ja kumppaneiden tekemisiä kohtaan olivat jo alkuun hieman ristiriitaiset.

Brittien vuosien saatossa saavuttama suosio on kiistaton, samoin yhtyeen merkitys koko futurepopin alati kehittyvälle genrelle. Vuonna 2002 julkaistu Futureperfect sekä kolme vuotta myöhemmin päivän valon nähnyt Matter Form loivat yhtyeelle soundin, jossa alkuaikojen EBM vaikutteet sulautuivat luonnollisella ja uniikilla tavalla pehmeisiin synapop kuvioihin. Kuultiinpa joissain kohdin jopa pieniä viittauksia rockin suuntaan. Vuoden 2007 Judgement oli kuitenkin ensimmäinen kokonaisuus, jolla kehitys tuntui hidastuvan ja nyt, armon vuonna 2009, orkesteri vaikuttaa jo ohittaneen uransa lakipisteen.

Of Faith, Power and Glory alkaa upealla Pro Victoria kohotuksella, joka osoittaa yhtyeen taitavan yhä sarkansa. Wagneriaanisen avauksen jälkeen VNV Nation lataa kaiken taitonsa ja potentiaalinsa muutamaan kärkikappaleeseen, joiden voimaa ei sovi kiistäminen. Kertosäkeet tarttuvat ja melodiat uppoavat entiseen tapaan, mutta itse kokonaisuus paljastuu etenkin loppua kohden yllättävän epätasaiseksi. Primus motor Harris osaa edelleen rustata ässäkappaleita, mutta keskimääräinen laatu on selvästi laskussa. Tomorrow Never Comes on albumin ehdoton klassikkobiisi, samoin historiankirjoihin ikuistuvat Sentinel sekä iisimpi Ghost, mutta muita huippuhetkiä kiekolta ei sitten löydykään. Epätasaista, kovin kovin epätasaista ja paikoin jopa pitkästyttävää.