Lowlife Rock´n´Roll Philosophers: Welcome To The Dawn Of A New Time

Olo-levyt / Solmu

Noora Tommilan laulua on nykyään todella ilo kuunnella. Myös Eleanoora Rosenholmin suomenkielisenä äänenä tutuksi tullut tulkitsija on kehittynyt äänensä käytössä viime vuosina valtavasti ja Nooran ääni kantaa myös Lowlife Rock´n´Roll Philosophersin kolmatta pitkäsoittoa vahvasti. Tommilan laulun ja Kuusumun profeetassakin vaikuttavan Mikko Elon baritonikitaran ohella porilaisten levyä leimaa vahvasti Tero Fagerströmin koskettimet. Welcome To The Dawn ja niin edelleen maistuukin monessa kohtaa esimerkiksi Astrid Swanin kohtalokkaalta pianopopilta, laulustakin löytyy vastaavaa kantavuutta ja kohtalokkuudesta huolimatta kepeää heleyttä.

Ennen muuta Lowlife on kuitenkin bändi. Vaikka yhtyeen rytmipuolelle on ainakin levynkannen perusteella tullut muutos Daniel Finleyn korvatessa Ville Salosen rummuissa, soittaa Salonen edelleen tällä levyllä. Viisikon täydentää basisti Lauri Hannus. Tummasyisestä vyörytyksestä kepeämpään poppiin vaihteleva albumi alkaa levyn päätöskappaleeseen viittaavan lyhyen intron jälkeen Together We Aren molli-kuulaalla ja hiukan eteerisesti sykkivällä tummalla rock-askeleella, jossa Tommilan maalavan pohdiskeleva laulu nousee esiin. Words And Melodies keventää otetta sekä soiton akustisemman ilmeen että tunnelman kepeyden osalta todella irtonaisesti. Vaikka mahtipontisempi ja vyöryttävämpi osasto sopii myös Philosopherseille, niin nimenomaan kevyempi ja ilmavampi osasto viehättää levyllä vahvemmin. Aivan parhaimmillaan yhtye on onnistuessaan yhdistelemään näitä molempia puolia.

Parhaimmat yksittäiset hetket levy tarjoilee avaraa piano-kohtalokkuutta ja kuulasta laulu-hivelyä Sandra Mahlamäen vierailevaan viuluun yhdistelevällä Psychosiksella, aurinkoisesti rokkaavalla Violent Calmilla sekä levyn päättävällä, pikkuhiljaa vaaniskellen kasvavalla Wolves Of The Nightilla, jossa Tommilan laulukaari muuttaa positiivisella kaarellaan koko kappaleen ilmeen sen puolivälissä nousevassa kerrossa. Comrade Stalinissa on kosolti eleanoorarosenholmilaista verbaalista virettä. Tai sitten se on vaan sitä porilaisuutta… Tähän astisista Philosophers-levyistä selkeästi vahvin kokonaisuus.