Wainot: Välttävä mestariteos

Omakustanne

Wainot on pääkaupunkiseudulta ponnistava nelikko, jolle tyylimääreeksi kelpaa yhtyeen Myspacessa valitsema jam band/grunge/funk: jälkimmäiset kuulee musiikista, ensimmäisen asenteesta. Tätä pitäisi melkein käsitellä tuulahduksena tunkkaiselta 80-luvulta – yhtye yhdistelee musiikissaan kivuttomasti funkia, rockia ja räppiä – ellei tämä tuntuisi niin tuoreelta. Siihen tosin vaikuttaa paljolti tekstimaailma, vaikka eihän maailma tuosta niin ole muuttunut.

Letkeällä sykkeellä pumppaava kahdeksanbiisinen levy on yhtyeen kolmas julkaisu. Pitkälti funkpohjaiset biisit sekoittuvat rockiin ja saavat välillä varsin maalailevia sävyjä sekä rutkasti Tom Morellon mieleen tuovia kitaraosuuksia. Poikkeuksia ovat vain ensimmäinen ja viimeinen. Punkki on nimensä mukaisesti puhdasta punkkia ja tiukkuudessaan levyn paras biisi. Viimeisenä kuultava Mestis on nuotiokännifolkia huuliharppuineen kaikkineen ja muistuttaa kaikesta kliseisyydestään huolimatta ja myös juuri siksi, ettei tämä nyt niin kovin vakavaa ole.

Vaikka suosikkiräppärini Asa käy maustamassa Mist saa -biisiä muutamalla rivillä, kuuntelee tällä levyllä mieluummin vokaalivastaava Pelania. Ei siksi että hän välttämättä olisi parempi, vaan koska hänen äänensä ja tyylinsä sopivat mainiosti levyn tunnelmiin. Mitään mullistavaa Pelanin flow´ssa ei ole, mutta rento ja kiireetön sekä ilmeisen venyvä kosketus erilaisiin biiseihin ei voi olla vaikuttamatta lopputulokseen.

On mukavaa, ettei kuulijaa väsytetä jauhamalla yrteistä, vaan tekstimaailma on yhteiskunta- ja sosiaalipoliittinen ja nyky-yhteiskuntaa ja -ihmistä kyseenalaistava. Tarjolla on tuoreita näkökulmia tuttuihin asioihin, mutta myös niin monesti niin monen räppärin levyllä käsiteltyjä seikkoja. Paskaa ei kuitenkaan jauheta.

Välttävä mestariteos on suunnilleen sitä mitä voisi kuvitella. Kun Helsinkiin saapuu omakustanne, jonka pakastekinkkupizzapakkauksen palaseen kirjoitetussa saatteessa lukee ”morjess Lempäälä”, voi turvallisesti todeta että ollaan hieman hukassa mutta ei niin, että siitä olisi suurempaa haittaa. Wainotissa on rönsyilevää potentiaalia ja toivottavasti julkaisut tulevaisuudessa tiukkenevat, koska mielellään tätä kuuntelee. Toisaalta, lankojen keriminen saattaa vähentää viehätystä.