Astrid Swan & The Drunk Lovers: Better Than Wages

Johanna

Astrid Swan julkaisi kaksi levyä 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla, joilla aiemmin Treeballissa vakuuttanut laulajatar kulki kohtalokkaasta pianoballadismista kepeämpään poppiin. Tuoreempi levy Spartan Picnic lisäsi jo vauhtia ja tunnelmien vaihtuvuutta. Nyt Astrid ottaa jo levyn titteliinkin bändin mukaan ja vauhti kasvaa entisestään. Samoin hommassa on luonnollisesti vahvemman bändisoundin ohella myös rutosti enemmän sellaista irtonaista tekemisen iloa. Mutta kyllä sieltä se jo tutuksi tullut Astridkin löytyy.

The Drunk Lovers tarkoittaa mm. Knucklebone Oscarista, Senni Eskelinen Stringpuree Bandista ja Astro Can Caravanista tuttua rumpali Niko Votkinia, Rubikissa ja Astro Can Caravanissa vaikuttanutta basisti Arvi Hasua sekä ruotsalaisessa Staireo-yhtyeessä soittavaa kitaristi Coma Svenssonia. Tämän kolmikon tuella Astrid on pistellyt tähän mennessä vahviten live-sointisen ja samalla mukavan rouhean albumin ulos. Mukavan lo-fista otteesta huolimatta yksi olennainen elementti on myös elektromausteet. Pisteitä täytyy toki myös antaa Nick Trianiin tuottajan otteelle. Nickin kitara soi myös muutamissa kappaleissa.

Avausraita Your Bitches pohdiskelee kilttien ja tuhmien eroja mukavan svengaavalla duurilla, hylkäämättä täysin sitä aiemmilta levyiltä tuttua tummempaa pohdiskelevuutta. Blooms tuo pakettiin enemmän tummaa ilmettä elektronisen pörinämausteen tuella, mutta lähtee myös energisempään nosteeseen kerrossaan. Nykypäivän Facebook-sukupolvea kuvaava Status Update piristyy ja rokkaa mukavan kepeästi. Alkulevyn hitikkäin kappale on kuitenkin sähköisen synkästi kaartava ja vaaniskellen sykkivä Unrelated. Tumman elektroninen poljento sopii hyvin Astridin kantavaan lauluun ja koukkua on löytynyt sen verran hyvin että biisi nousee levyn selkeään eturiviin.

Vaikka levyn kannessa saakin Astridilta kämmentä päin pläsiä ja takakannessa viedään asia vielä pidemmälle korkokengän pohjan painavalla sanalla, ei levy silti ole varsinaisesti vihainen tai in-your-face. Sellaista toimivaa suoruutta ja tiukkuutta siinä kuitenkin on. Samalla tavalla elektroinen 2000-2010 (I´m Not Even 30) jatkaa ripakasti melkein yhtä koukukkaalla ilmeellä kuin edeltävä Unrelated, levyn ensimmäinen slovari Finland In November hiljentää hyvin vauhtiin päässeen laukan onnistuneesti heleämmän herkistelyn pariin, jossa Astridin optimistisen puolelle kääntyvä laulutulkinta vakuuttaa. Sopiva tasapaino herkistelyn ja kuitenkin myös energisen poljennon kesken. Goodbye/Goodnight rokkaa taas kipakammin, muttei ihan pärjää edelliselle triolle iskevyydessä.

Misfit taas kasvaa hienosti pelkistetystä säkeestään kaartavaan kertoon ja nousee yksittäisenä kappaleena levyn kärkikaartiin. Rokkaavammasta ja juoksevammasta puolesta When I Was Taken And I Didn´t Care toimii ehkä sulavimmin. Huohotuksesta huolimatta homma ei kompastele tai töki. Synkähkö Waitress´ Song kantaa vauhdillaan, nostoillaan ja kerrollaan, The Little You Give hölkkäilee akustisen painostavasti, tarjoten Astridin laulun ulottuvuudelle oivasti tilaa. Myös kappaleen pysäyttäminen toimii. Päätösraita Hands Tied liikkuu herättyään mukavan irtonaisesti.

Astrid Swanin levyt ovat jokainen mukavasti hiukan erilaisia. Kolmannella mennään selvästi enemmän bändilevyn maailmassa, mikä antaa toimivaa ulottuvuutta kappalerakenteisiin. Sävellyskynästä löytyy entiseen tapaan osumatarkkuutta. Niinpä Better Than Wages ei missään nimessä ole minkäänlainen notkahdus jatkuvasti toimivia kokonaisuuksia tarjoilleen artistin uralla vaan tuo jälleen yhden uudenlaisen ulottuvuuden kokonaiskuvaan. Ei ehkä siltikään ihan täysosuma, mutta yhtä lähellä sitä mennään kuin edellisilläkin.