Death With A Dagger: Dark Alleys

Deaf Forever

Helsinkil�isen metalpunk-yhtyeen debyytti esittelee reilun puolen tunnin matkallaan kasari-hevin tiukasta riffist� ja ironmaidenm�isesti vauhdikkaasti laukkaavasta melodiasta punk-soraiseen lauluun ja suoraviivaiseen huutolaulukuorostemmaan ylt�v�� kokonaisuutta, josta kansi antaa vaihteeksi yll�tt�v�n hyv�n mielikuvan. Siin� tumman hirvi�m�isesti hehkuva niittipunkkari pakenee kaupungin h�vitetyill� kujilla - Eddie meets punk? Dischargen, Saxonin, Anti-Cimexin ja Diamond Headin esikuvikseen mainitseva viisikko on siis l�htenyt yhdistelem��n hardcorehtavaa punk-taustaansa hevimp��n ilmeeseen.

Dark Alleysin luulisi l�yt�v�n yst�vi� niin heviheeboista kuin punk-kulmiltakin. Heti avausraita Lost In The Dark onnistuu nimitt�in ihan toimivasti poimimaan hyvi� elementtej� molemmista puolista ja yhdist�m��n niist� hyvin rullaavaa m�tkett�. Samoin War nousee esiin jykev�ll� askeleellaan ja ytimekk��ll� this means war-kerrollaan. Still Burning menee raskaamman punkin maailmoista vaikkakin hevi-tilutteluun yltyykin. Vaaniskellen ja leijuen alkava Heaven And Hell iskee viimein l�htiess��n sen verran jykev�t jalansijat ett� vain ne kipin�suihkut puuttuu.

Kaava on siis ihan toimiva ja sit� varioidaankin jonkun verran. Silti jossain kohtaa alkaa tulla sellainen tunne ett� DWAD auraa ehk� hiukan liikaakin sit� samaa kielt�m�tt� kelvollisesti jauhavaa m�tt�kaavaa. Toisaalta debyytill� on hyv�kin ottaa vain ne muutamat puolet p��asiassa esiin ja keskitty� luomaan niill� omaa juttuaan. Onneksi DWADin j�bill� on my�s kelvollisesti koukkuja ja mieleenj��vi� hokemia, sill� ilman niit� Dark Alleysin kotikuunteleminen voisi olla todella raskasta puuhaa. Spacetrain laukka l�htee nimens� mukaisesti puksuttamaan ihan avaruuteen asti ja onkin ihan toimiva instrumentaalisempi loppurevittely kelpo ensi-albumille.