Julkaistu: 01.08.2009
Arvostelija: Jani Ekblom
Combat Rock
Jostain punkrockin popimmalta laidalta ponnistavan nelikon kolmas pitkäsoitto on maukas paketti. Se ei oikeastaan esittele yhtyeestä kovinkaan uusia puolia, mutta rullaa vaivattoman tehokkaasti 12 biisin mittaisesti, vaikka viimeinen ensimmäisen toisto onkin. Akustisuus on melkein poissa, ja sen tilalla on sähäkkää ilmaisua. Ei tämä poppia ole, mutta melodisuus ja tarttuvuus tekee tästä hauskan levyn, jonka seurassa rallatella iltansa pidemmiksi.
En väitä, että levyssä olisi mitään mullistavaa. Se on paljossa genrensä konventioissa pysyttelevä albumi, jonka vahvuus on soitosta välittyvässä välittömyydessä ja sen muovaamassa kokonaisuudessa, joka on pakoton ja rento, silti tiukka. Sävyjä on niin If You Have To Leaven keskitempoisesta tunnerockista ja Could She Be The Onen veijarimaisesta takaa-ajomaustetusta kaipailusta Restin rouhevuuteen tai Only For A Whilen pitkälinjaisempaan tunnelmointiin. Tekstit miellyttävät, koska ne ovat niin erilaisia kuin yleensä on tämän tyyppiseltä musiikilta tottunut odottamaan: ihmissuhteisiin liittyviä, henkilökohtaisen tuntuisia. Heikoimmaksi lenkiksi osoittautuu laulu, etenkin hitaammissa ja rauhallisemmissa biiseissä, joissa ääni ei kanna kuten se toimii nopeammissa rykäisyissä. Could She Be The Onella kuultavaa naistaustalaulua olisi mielellään kuullut useammalla raidalla, sen tuodessa ilmaisuun väriä ja syvyyttä.
Tunnevoimainen yhtyeen itsensä mukaan nimetty levy tuntuu siltä kuin se oma tyyli olisi täydellistymässä. Heikkouksien kääntäminen voittoon saattaa jo seuraavalla levyllä tuottaa täysosuman.
Turkulainen nelikko soittaa melko karheaa ja rennon popahtavaa punk rockia.
(Päivitetty 30.7.2015)
