Metuja: Enimmäkseen harmiton

Violent Journey

Metuja voi olla lähtökohdiltaan luokiteltavissa ramopunk-genren mielikuvitusköyhän varjon alle, mutta ainakin tällä kolmannellaan albumillaan se ottaa entistä vahvempia askeleita kohti hieman raskaampaa ilmaisua. Laulaja Metu on tiettävästi joskus esiintynyt Klamydian riveissä ja tuon yhtyeen suomirockimpaa ilmaisua tässäkin koetellaan. Jos tämä levy olisi ilmestynyt 90-luvun alkupuolella, voisi saman vuosikymmenen lopulla helposti sanoa mistä Timo Rautiaisen yhtyeiden ja Kotiteollisuuden nykytuotanto olisi voinut ottaa mallia.

Ikävä kyllä Enimmäkseen harmiton on nimensä mukainen levy. Tarttuvuutta löytyy, mutta sellainen viimeinen iskevyys ja voima, joka innostaisi kuuntelemaan useammin puuttuu melkein kokonaan. Biisit ovat liikaa toistensa kaltaisia eikä soitosta välity kuin laiska tuntu. Tämä vaatisi sähäkkyyttä ja energiaa, jotta tämä nousisi taustalta esiin. Tai jos tämä edes olisi raskaampaa kuin se hieman hitaammin soitettu periaatteessa melko perinteinen suomirock, jota nyt kuulen. En toki ole kohderyhmää, ja aivan varmasti tällä on ystävänsä, joiden hyllystä löytynee tässä arviossa mainittuja yhtyeitä. Parasta tässä on tekstit, joissa kliseisistä sanavalinnoista huolimatta maistuu eletty elämä.