Deep Insight: Sucker For Love

Helsinki Music Company

2000-luvun alkupuolella Deep Insight oli emotionaalisen tumman rockinsa kanssa yksi sittemmin kotimaan nimitekijöihin kohonneen Fullsteamin ensimmäisistä nimistä ja turkulaisyhtyettä näki hiukan joka paikassa. Sitten tapahtui jotain – pikkuhiljaa yhtye tippui muuten kovaan nosteeseen päässeiden yhtiön bändien kelkasta. Siinä missä Disco Ensemble, Lapko, Damn Seagulls ja niin edelleen nousivat omalla jutullaan kotimaisen rock-kentän kärkikaartiin, ajoi aika ohi Deep Insightin pehmeämmästä uusgrungen ja emon yhdistelmästä. Tai sitten nelikko ei vain ole ikinä noussut ihan viimeisen päälle sen hiukan turhan monen vastaavan bändin samaan aikaan löytämän soundin yläpuolelle, luomalla todellisia iskusävelmiä.

Jo huhtikuussa julkaistu mutta vasta nyt kesän kääntyessä loppua kohden Desibeli.netin arvosteluun asti ehtivä Sucker For Love on yhtyeen kaikkiaan viides pitkäsoittoalbumi. Niinpä perusasioiden pitää olla jo kunnossa ja ovathan ne. Soundissa ei sinänsä ole mitään motkotettavaa, vaikkakaan ei siinä sen puoleen mitään sen suurempia uusia innovaatioita tai dramaattisia kehitysaskeleitakaan hirveästi ole. Ehkä pientä rauhoittumista ja kiivaampaa puolta mukavasti tasapainottavaa seestymistä on havaittavissa. Melodisuudelle ja emootiolle osataan antaa entistä paremmin tilaa. Laulu pysyttelee nippanappa voihkimisrajan paremmalla puolella ja kuorruttaa soittoa kelvollisesti. Todellisia bravuureita ei tosin irtoa siltäkään osastolta.

Ehkä harmittavin puoli myös Sucker For Loven osalta on se että se jää vain hyväksi peruslevyksi. Harmoniaa on, melodiat toimivat hyvin ja katu-uskottavasti sitä sydänvertakin revitään välillä ulkoilmaan. Silti jos bändi lähtee panostamaan It Kills Men kaltaisiin piano-sytkäri-nyyhkymaalailuihin, niin tällainen plus kolmekymppinen kriittinen musiikin suurkuluttaja taitaa olla väärä kohderyhmä. Minun kajaalit on valutettu ja ”ranteet viillelty” ihan eri bändien tahtiin. Sinänsä teinityttöjen pöksyjen kastelupyrkimys on ihan ookoo, mutta kun tätäkin sarjaa hallitsee aika moni bändi turkulaisia paremmin… Let Me Go!:n tiukempi, vocoderilla koristeltu disko-kiiltelevä juoksutus, perusrullaava, jousilla koristeltu Dangerous ja duurissa keikistelevä Rock With My Band pitävät alkulevyllä parhaiten fiilistä yllä. Loppua kohden meininki ja ideat hiukan laskevat.