Julkaistu: 16.07.2009
Arvostelija: Jari Jokirinne
Anti
Vuonna 2006 loppunsa kohdannut Grandaddy oli yksi viime aikojen hienoimmista amerikkalaisyhtyeistä. Grandaddyssa yhdistyi sulavalla tavalla perinteinen juurevuus moderniin indierock-ilmaisuun ja ennen kaikkea melodisesti upeisiin sävelmiin. Viiden albumin mittainen ura huipentui vuoden 2000 The Sopthware Slumpilla, jonka uskallan nostaa harvojen ja valittujen ”aution saaren levyjeni” joukkoon. Myös tämän jälkeisellä Grandaddylla oli hetkensä, mutta samaa hurmioita eivät myöhemmät levyt enää aiheuttaneet.
Soolo-uralleen Jason Lytle lähti miehen tyyliin sopivasti matalalla profiililla. Tuskin kovinkaan moni Grandaddyn uraa seurannut tiesi Yours Truly, The Commuter-levystä kuin vasta vähän aikaa ennen sen ilmestymistä. Sama tiedottamisen niukkuus, joka leimasti Grandaddyn hajoamista, tuntuu jatkuvan Lytlen soolopuuhissa. Kun Yours Truly, The Commuterin ottaa käsittelyyn, huomaa miten suuri Lytlen vaikutus entisessä emobändissä oli. En aivan tohdi sanoa, että Lytle oli Grandaddy, mutta kovin pahasti ei metsään mene vaikka joku näin tohtisi lipsauttaakin.
Tunnusomaisen melankoliset, mutta samalla pienenpieni pilke silmäkulmassa kirjoitetut sävelmät ovat löytäneet paikkansa myös Yours Truly, The Commuterilla. Välillä Lytle intoutuu terästämään kappaleitaan vimmaisilla sähkökitaravalleilla (kuten It`s The Weekendissa), mutta pääosin levy kulkee eteenpäin pehmeän melodisena ja ajattomasti soljuvana. Turhat häröilyt ja surinat Lytle on jättänyt nuoremmilleen, keskittyen siihen minkä tunnustetusti parhaiten osaa. Kappaleista tällä hetkellä hienoten kulkee Birds Encouraged Him, mutta jo huomenna tilanne voi olla toinen. Yours Truly, The Commuter osoittaa kasvavansa päivä päivältä toimivammaksi pitkäsoitoksi. Aivan kuten Grandaddyn hieno perintö velvoittaakin.
Grandaddy-yhtyeen sooluralle ryhtynyt nokkamies.
Kotisivu: jasonlytle.com
(Päivitetty 5.6.2009)
Kommenttien keskiarvo:
No joo, itse levyyn. Flying thru canyons oli ennakkoon kuultavissa pitkän aikaa Lytlen myspace-sivulla, ja biisiä tuli kuunneltua aina silloin tällöin. Kyseinen kappale edustaa osastoa hitaasti lämpiävä. Ja tällä hetkellä se on yksi levyn lempikappaleistani. Myös brand new sun oli kuultavissa jokusia viikkoja ennen levyn ilmestymistä .En oikein tiennyt mitä odottaa kun levy kolahti postiluukustani alas. Toivoin parasta, ja pelkäsin pahinta. Ensikuuntelujen jälkeen levy tuntui kovin tasapaksulta, neutraalilta, iha jees-levyltä. Kuitenkin pari biisiä nousi ylitse muiden. Birds encouraged him, jossa Lytle laulaa välillä tavallista matalammalta, ja edellä mainuttu flyin thru canyons. Biisissä on hienoa nostetta ja välillä todella tuntuu että itsekkin leijailisi jossain kanjonien päällä..!
Pikku hiljaa muutkin kappaleet alkoivat herätä eloon. Aloitus-kaksikko "yours truly, the commuter" ja "brand new sun", jotka alkuun kuullostivat lähinnä tylsiltä yrityksiltä tehdä "hitti", kuullostavat tällä hetkellä jo paljon paremmilta! Eikä loputkaan biisit petä! En keksi loppujen lopuksi levystä mitään huonoa sanottavaa, no, tottakai täysosumia olisi voinut olla muutama lisää. Mutta jokainen kappale sopii hyvin kokonaisuuten ja on, mikä tärkeintä, erittäin kuuntelukelpoisia.
Ekan puolen huippuhetkeksi kohoaa "I Am Lost (And the Moment Cannot Last)" ja tokapuolelta löytyy varsinainen superbiisi-kolmikko. "Rollin' Home Alone", "You're Too Gone" ja "Flying thru Canyons" ovat silkaa mannaa Lytlen musiikin ystäville! Tämän hetkinen lemppari-biisi on kyseisen kolmikon keskimmäinen "you're too gone", jonka aloitus sanat kaikessa yksinkertaisuudessaan ja merkitsemättömyydessään tuntuvat ehkä juuri siksi niin hyviltä.
"Remember when we built a good fire
Then we watched it burn down
Battling sleep, tangled in wire
Surrounded in sound"
Yhteenvedoksi sanon että tässä on parasta Lytleä sitten Slumpin ja Sumdayn. Toistaiseksi yksipuolinen (lähetin Lytlelle kaveri pyynnön facebookista!vastausta odotellaan...)rakkaus-suhteeni Lytleen jatkuu vahvana grandaddyn poismenosta huolimatta. Kyseessä on aikamme lahjakkaimpiin lukeutuvan kaverin mahtava levy, ja on lupa odottaa lisää samaa herkkua tulevina vuosina! Suosittelen!