Julkaistu: 16.07.2009
Arvostelija: Jari Jokirinne
Anti
Vuonna 2006 loppunsa kohdannut Grandaddy oli yksi viime aikojen hienoimmista amerikkalaisyhtyeist�. Grandaddyssa yhdistyi sulavalla tavalla perinteinen juurevuus moderniin indierock-ilmaisuun ja ennen kaikkea melodisesti upeisiin s�velmiin. Viiden albumin mittainen ura huipentui vuoden 2000 The Sopthware Slumpilla, jonka uskallan nostaa harvojen ja valittujen �aution saaren levyjeni� joukkoon. My�s t�m�n j�lkeisell� Grandaddylla oli hetkens�, mutta samaa hurmioita eiv�t my�hemm�t levyt en�� aiheuttaneet.
Soolo-uralleen Jason Lytle l�hti miehen tyyliin sopivasti matalalla profiililla. Tuskin kovinkaan moni Grandaddyn uraa seurannut tiesi Yours Truly, The Commuter-levyst� kuin vasta v�h�n aikaa ennen sen ilmestymist�. Sama tiedottamisen niukkuus, joka leimasti Grandaddyn hajoamista, tuntuu jatkuvan Lytlen soolopuuhissa. Kun Yours Truly, The Commuterin ottaa k�sittelyyn, huomaa miten suuri Lytlen vaikutus entisess� emob�ndiss� oli. En aivan tohdi sanoa, ett� Lytle oli Grandaddy, mutta kovin pahasti ei mets��n mene vaikka joku n�in tohtisi lipsauttaakin.
Tunnusomaisen melankoliset, mutta samalla pienenpieni pilke silm�kulmassa kirjoitetut s�velm�t ovat l�yt�neet paikkansa my�s Yours Truly, The Commuterilla. V�lill� Lytle intoutuu ter�st�m��n kappaleitaan vimmaisilla s�hk�kitaravalleilla (kuten It`s The Weekendissa), mutta p��osin levy kulkee eteenp�in pehme�n melodisena ja ajattomasti soljuvana. Turhat h�r�ilyt ja surinat Lytle on j�tt�nyt nuoremmilleen, keskittyen siihen mink� tunnustetusti parhaiten osaa. Kappaleista t�ll� hetkell� hienoten kulkee Birds Encouraged Him, mutta jo huomenna tilanne voi olla toinen. Yours Truly, The Commuter osoittaa kasvavansa p�iv� p�iv�lt� toimivammaksi pitk�soitoksi. Aivan kuten Grandaddyn hieno perint� velvoittaakin.
Grandaddy-yhtyeen sooluralle ryhtynyt nokkamies.
Kotisivu: jasonlytle.com
(P�ivitetty 5.6.2009)
Kommenttien keskiarvo:
No joo, itse levyyn. Flying thru canyons oli ennakkoon kuultavissa pitk�n aikaa Lytlen myspace-sivulla, ja biisi� tuli kuunneltua aina silloin t�ll�in. Kyseinen kappale edustaa osastoa hitaasti l�mpi�v�. Ja t�ll� hetkell� se on yksi levyn lempikappaleistani. My�s brand new sun oli kuultavissa jokusia viikkoja ennen levyn ilmestymist� .En oikein tiennyt mit� odottaa kun levy kolahti postiluukustani alas. Toivoin parasta, ja pelk�sin pahinta. Ensikuuntelujen j�lkeen levy tuntui kovin tasapaksulta, neutraalilta, iha jees-levylt�. Kuitenkin pari biisi� nousi ylitse muiden. Birds encouraged him, jossa Lytle laulaa v�lill� tavallista matalammalta, ja edell� mainuttu flyin thru canyons. Biisiss� on hienoa nostetta ja v�lill� todella tuntuu ett� itsekkin leijailisi jossain kanjonien p��ll�..!
Pikku hiljaa muutkin kappaleet alkoivat her�t� eloon. Aloitus-kaksikko "yours truly, the commuter" ja "brand new sun", jotka alkuun kuullostivat l�hinn� tylsilt� yrityksilt� tehd� "hitti", kuullostavat t�ll� hetkell� jo paljon paremmilta! Eik� loputkaan biisit pet�! En keksi loppujen lopuksi levyst� mit��n huonoa sanottavaa, no, tottakai t�ysosumia olisi voinut olla muutama lis��. Mutta jokainen kappale sopii hyvin kokonaisuuten ja on, mik� t�rkeint�, eritt�in kuuntelukelpoisia.
Ekan puolen huippuhetkeksi kohoaa "I Am Lost (And the Moment Cannot Last)" ja tokapuolelta l�ytyy varsinainen superbiisi-kolmikko. "Rollin' Home Alone", "You're Too Gone" ja "Flying thru Canyons" ovat silkaa mannaa Lytlen musiikin yst�ville! T�m�n hetkinen lemppari-biisi on kyseisen kolmikon keskimm�inen "you're too gone", jonka aloitus sanat kaikessa yksinkertaisuudessaan ja merkitsem�tt�myydess��n tuntuvat ehk� juuri siksi niin hyvilt�.
"Remember when we built a good fire
Then we watched it burn down
Battling sleep, tangled in wire
Surrounded in sound"
Yhteenvedoksi sanon ett� t�ss� on parasta Lytle� sitten Slumpin ja Sumdayn. Toistaiseksi yksipuolinen (l�hetin Lytlelle kaveri pyynn�n facebookista!vastausta odotellaan...)rakkaus-suhteeni Lytleen jatkuu vahvana grandaddyn poismenosta huolimatta. Kyseess� on aikamme lahjakkaimpiin lukeutuvan kaverin mahtava levy, ja on lupa odottaa lis�� samaa herkkua tulevina vuosina! Suosittelen!