Himanes: Retropunk

LJB-Viihde

Ramopunk ei määritelmällisesti ole kovinkaan monipuolinen tyylilaji, joten Himanes esittää tällä toisella albumillaan tyylillisesti hieman aiemmasta laventunutta kattausta. Intron surf-fiilistelyn jälkeen kuljetaan levyn ensimmäisellä puoliskolla melko turvallisilla kolmen pennin ja soinnun vesillä, mallikkaastikin. Esille nousee anarkiaan yllyttävä Yhteiskunta pysyy pystyssä, vaikka tuskin se ketään toimimaan saa. Kokonaisuutena Retropunkin ensimmäinen puoli on kuitenkin tasainen, tiivis ja ilmeettömän tasapaksu, jos unohtaa Sä puhut puille -biisin melodisemman tunnelmoinnin, jossa on paljon samaa kuin 80-luvun alun Pelle Miljoonan teiniherkistelyissä; naiivia mutta jotenkin hellyttävää.

Yhtyeen mukaan levyn nimi on sarkasmia. Voi olla, mutta hyvin se kuitenkin kuvaa levyn toisen puoliskon touhua. Ratsia-laina Ole hyvä nyt on kyllä asiallinen eikä Ramones-suomennoskaan (Mä haluun elää) metsään mene. Hämmästys on kuitenkin melkoinen, kun väsähtäneiltä pubrockareilta kuulostava yhtye suoltaa Rokkikukko -nimisen tekeleen. Teksti on kuin aivohalvaantuneen teinin, eikä tulkintakaan kovin lämpöisesti patista kuuntelemaan levyä loppuun. Rattuksen Jake Marjamäen avustamana vedetty levyn nimibiisi on kyllä piristävä pirskahdus vauhdillaan ja asenteellaan.

Tästä levystä on varmasti iloa yhtyeen tai tyylilajin ystäville, vaikkei orjallisesti mitään tyylikarsinoita noudatetakaan. Retropunk jää kuitenkin liian väljäksi ja ilmettään hakevaksi, jotta tästä kohtuullisen pitkän linjan yhtyeen toisesta albumista jaksaisi liiemmin innostua.