St. Felix: (B)right

Omakustanne

Espoolainen indierock-yhtye julkaisee debyyttinsä. Tai indie ja indie. St. Felixin funkahtavat mausteet ja rytmipoljento nostaa paljon enemmän mielikuvia vaikkapa mietoon duuripainokseen Red Hot Chili Peppersistä, vaikka se punk-puoli loistaakin poissaolollaan. Enemmän bändistä tuli livenäkin mieleen funkahtava pubirock-bändi, vaikka kuinka indieksi itsensä mieltävätkin. Muotisanaa tukee toisaalta junnaava kitarasärö, mutta kyllähän vastaavaa jumputusta muissakin aitauksissa harrastetaan. Nouseepa Henrik Rinteen laulusta City Of Lightilla mieleen jopa Jack White. Mikä ei ole mikään miinus.

Aina 90-luvulle asti juurensa juontava mutta vasta kesällä 2007 nykyiseen bändikoostumukseensa muodostunut nelikko pistelee siis menevästi, sulavasti ja hillityn nykivästi. Parhaimmillaan biiseissäkin alkaa olla kelvollisesti koukkua. Silti mitään todellisia suosikkeja en osaa levyltä nostaa muiden yli ja vaikka on hyvä että bändi on löytämässä omaa kaavaansa niin tällä levyllä sitä samaa latua tallataan kyllä melkoisen yksiuraisesti. Dummyn kaltainen ilkikurisemmin funkahtava hölöttely nostaa suupieliä paljon enemmän kuin moni muu levyllä soiva perusjollottelu. Ehkä St. Felixin ei pitäisi edes koittaa olla mitenkään indie tai suotta turhan harmoninen ja tasapainoinen vaan antaa tilaa enemmän hulluttelulle ja villeille ideoilla, joilla kuorruttaa keitosta. Jotakin repäisevää tähän joka tapauksessa kaipaisi. Nyt (B)right valuu harmillisen paljon taustamusiikin tasolle.