Kalle Löfström: Born In 84

Hyena

Tässä se nyt sitten on, Idols-Kallen kauan odotettu debyytti. Maneereillaan hermojani raastanut Löfström oli mukana kilpailussa yllättävän pitkään, sillä varsinainen laulaja kaveri ei ole. Glampop-imagollaan miekkonen ilmeisesti kuitenkin onnistui hurmaamaan tietyn kansanosan sen verran vakuuttavasti, että oikeaan levyntekoonkin päästiin.

Ensinnäkin minun on pakko tunnustaa, että Born In 84 on yllättävän hyvä levy. Eihän se vielä klassikkoainesta ole, mutta minusta on todella siistiä, että Kalle on päässyt itse vaikuttamaan näin paljon levyn tekemiseen – laskujeni mukaan peräti yhdeksän kappaletta yhdestätoista on Kallen omaa käsialaa, ja ovatpa vielä selvästi parempia kuin ne pakolliset tilatut biisit. Itse musiikki ei sinällään yllätä, ja tyyli on hyvin pitkälle sitä, mitä miehen ulkoasukin antaa olettaa. Glam-maustettua poppia rock-soundeilla, sinänsä pirteääkin, vaikkei kaikkia biisejä ehkä myöhemmille levyille enää kelpuutettaisikaan. Tottakai kaikessa on mukana tietynlainen radioystävällinen ote, ja kieltämättä jää hieman sellainen maku, että levyllä haluttaisiin miellyttää kaikkia – Kallen persoonan muistaen olen kuitenkin luultavasti väärässä. Mies itse sanoo tekevänsä musiikkia rehellisesti itselleen, ja olevansa iloinen siitä, että joku muukin sattuu tästä suuntauksesta pitämään.

Kostailematon Born In 84 on tietysti tekijöidensä näköinen, eikä Risto Asikaisen mukanaoloa sovi väheksyä. Laulut tahtovat peittyä soittimien alle, kuten myös Koop Arposen levyn kohdalla oli asianlaita. Studiotekniikkaan suuremmin perehtymättömänä en oikein tiedä mistä tässä on kysymys, ehkä Risto Asikainen voisi valottaa asiaa? Onko kyseessä mp3-soittimeen tai iPodiin sopiva dynamiikkaan liittyvä ratkaisu, vai kenties radiosoittoon? Kohokohtina haluaisin kuitenkin nostaa esiin nimenomaan Kallen itsensä sävellykset, joissa myös teksti on omaa käsialaa. Biisit ovat nykystandardien mukaan täysin hyväksyttävää poprockia, vaikkei mistään dekadenssista tai rockiin usein liitettävästä vaarallisuudesta voidakaan puhua – ihan sinne Kalle Löfström ei vielä yllä. Haluan kuitenkin vielä kerran korostaa, ettei Born In 84 ole mikään kertakäyttöroska. Minusta näistä lähtökohdista on ihan hyvä jatkaa, eikä Kallen ainakaan muiden Idolien rinnalla kannata hävetä lainkaan. Ei ehkä musiikkina täysin minun juttuni, muttei minulla myöskään ole mitään vaikeuksia uskoa tämän toimivan nuorison parissa loistavasti, mikäli markkinointi ja muut artistista itsestään ehkä riippumattomat asiat ovat kunnossa ja lykkyä on sopivasti mukana.