Nouvelle Vague: 3

[PIAS]

Punkrockin, post-punkin ja new waven klassikoiden muuttaminen pehmeiksi bossanova-versioiksi. Siinä on ollut ranskalaisen Nouvelle Vaguen kaava. Muun muassa Blondie, Joy Division, New Order, The Buzzcocks, Sisters Of Mercy, Billy Idol ja Bauhaus ovat saaneet kahdella edellisellä albumilla uuden käsittelyn. Näkemykset ovat olleet riemukkaita ja ennen kaikkea onnistuneita. Merkittävänä yksityiskohtana mainittakoon vaihtelevat naislaulajat, joiden uniikit tulkinnat klassikkobiiseistä varmistettiin sillä, etteivät he olleet kuulleet alkuperäisiä versioita koskaan.

Jälleen on tullut Nouvelle Vaguen käsittelyyn päässeitä sävelmiä albumillisen verran. Sovituksissa on otettu uusia askelia ja mukaan on tullut countryn sekä bluegrassin sävyjä. Lisäksi neljällä raidalla on duetoimassa alkuperäisen biisin esittäjä. Molemmat uudistukset antavat lisää tarttumapintaa ja osoittavat sen ettei bändi ole tyytynyt saman toistoon. Helppoahan se olisi ollut tehdä vanhalla kaavalla jälleen uusi täyspitkä.

Omalla kohdalla Nouvelle Vaguen viehätys on perustunut nimenomaan siihen että tutun klassikon kuulee huomattavasti erilaisessa ympäristössä. 3:n tapauksessa hieman jännitti tosin, sillä taitaa allekirjoittaneen musiikillisessa sivistyksessä olla aukkoja. Tunnistin nimittäin biisilistasta ensivilkaisulla vain Sex Pistolsin God Save The Queenin muiden kuulostaessa vain etäisesti tutuilta. Tämä ei kuitenkaan haittaa. Kokonaisuus on tasapainoinen, tyylitajuiset sovitukset kohdallaan ja erinäisten laulajien tulkinnat muikeita. Kolmas kokopitkä on ranskalaisilta jälleen vahva esitys, huolimatta siitä tunteeko alkuperäisen vai ei. Varsinkin Plastic Bertrandin Ca Plane Pour Moin versioinnissa on railakasta potkua ja letkeyttä, että se päätyy vääjäämättä omalle soittolistalle kesähittinä.