Rex Willer: Inner Moray Scenes (EP)

Ilolla olen kuunnellut tätä helsinkiläistyneen Pekka Nisun ympärille kasautuneen yhtyeen debyyttiä. Ilolla siksi, että nuorella yhtyeellä tuntuu olevan vahva näkemys omasta osaamisestaan, joka kuuluu omana äänenä. Heillä on myös muutamia todella hyviä biisejä, ja se jos mikä on ilahduttavaa, nykyisin kun liian monen näkemys hyvästä yhtyeestä rajoittuu tekniseen taituruuteen.

Inner Moray Scenes on toki debyytiksi tyypillinen siinä että se sisältää vähän kaikkea, mutta sen verran sulavasti yhtyeen soinnissa yhdistyy niin kitararock kuin -popkin, progemaiset rakenteet ja loungemainen ote sekä jatsahtavat tunnelmoinnit ja torvisektioiden käyttö, ettei kyse ole pelkästään siitä, että narulle on pantu kaikki mikä siihen asti on aikaiseksi saatu. Sen minkä yhtye häviää pienehkössä laulun ärsyttävyydessä ja pikkukiekon monimuotoisuudessa, se voittaa tunnelman luonnissa ja niissä jo mainituissa hyvissä biiseissä.

Yhtye luonnehtii itse itseään indierock-yhtyeeksi, mutta halvaksi muuttuneen markkinointitermin käyttö on turhaa. Levyn aloittava My Girl on toki velkaa monelle villapaitoihinsa itkua tuhrustavien helisevien kitaroiden ystävien palvonnan kohteille, mutta sen Superin mieleen tuova rentous yhdistettynä ruotsalaiselta tuntuvaan post-mitentahansa poppaavaan otteeseen on niin herkullinen jo ennen kuin siihen yhdistyy kiimainen torvisektio, ettei se kaipaa selityksiä taustalleen. Myös toisena soiva Think & Function tuo tyylikkyydessään mieleen länsinaapurimme.

Kuusibiisisen parhaat biisit ovat sen alussa. Kuitenkin myös loppu osoittavaa yhtyeen omaavan potentiaalia, joka toivottavasti tulevaisuudessa täydellistyy; jos esimerkiksi This Everestin alku olisi yhtä mahtava kuin loppu, jättäisi EP vielä paremman kuvan itsestään. Mielenkiinnolla jään odottamaan tulevia julkaisuja.