Vorum: Grim Death Awaits (EP)

Ennakkoluuloisesti olen aina olettanut ahvenanmaalaisten olevan poikkeuksetta venevajoissaan verkkoja paikkailevia tai Taffelille perunalastuja grillaavia, astetta hienostuneempia ihmisiä. Hienostuneisuus sysätään kuitenkin syrjään paljon mielenkiintoisemman oolantilaistuotoksen, Vorumin, karjahdellessa kaiuttimista.

Vorum on saanut EP:llään Grim Death Awaits metallimediassa jo jonkin verran löylytystä osakseen, minkä ymmärtää hyvin nykyisten tusinabändien tulituksessa. Vanhan liiton meininki on tullut takaisin, mikä tietenkin lämmittää kaltaistani katkeroitunutta harmaapartaista skenepoliisia. 80-luvun ja 90-luvun alkupuolen soundimaailma on hallussa, sopivasti Entombedin ja ehkä osin myös Dismemberin kaiuilla varustettuna. Jopa ilahduttavasti Possessedin mieleen tuovat kannet ovat kuin tuulahdus raitista ilmaa nykyisten kääpiöiden ja haltioiden ynnä muiden kauhistuksien kansoittamassa taiteessa. Kaksi ylösalaisin käännettyä ristiä mustalla pohjalla antavat jo ennen levyn asettamista soimaan pientä osviittaa siitä, mitä tuleman pitää.

Kaikkein tärkein, eli musiikki toimii. Ensimmäinen varsinainen kappale – Grim Death Awaits – on rivakkaa döödistä, ja heti kättelyssä levyn parasta antia. Biisit ovat kuitenkin sopivasi vaihtelevia, unohtamatta tämän kaltaisessa musiikissa mielenkiinnolle välttämättömiä jumituskohtia. Tiukka ote säilyy kautta linjan, eikä EP-mittaan jätettyy tuotos jätä tässä suhteessa toivomisen varaa. Olen melko toiveikas, että Vorum voisi saada kohtalaisen hyvän debyyttipitkäsoitonkin aikaan, mikäli tyylitaju ja sommittelu toimivat yhtä hyvin kuin Grim Death Awaitsilla. Ritual Descration on toinen kappale mikä jää erityisesti mieleen, osin samoista syistä kuin ensimmäinenkin. Tosin on myönnettävä että Vorumin kappaleet eivät todellakaan ole pituudella pilattuja, ja ihan ensimmäisellä kuuntelulla lievä samankaltaisuus tuntui hallitsevalta teemalta. Tämä harhaluulo kuitenkin katosi pian kun EP:n sai huolellisempaan kuunteluun.

Grim Death Awaits on laadukas työ, mutta parantamisen – lähinnä terävöittämisen – varaa on vielä. Vorumia ei voi parhaalla tahdollakaan väittää omalaatuiseksi bändiksi, mutta eipä se mitenkään olennaista olekaan. Kun tämä mylly pyörii vielä muutaman vuoden, voi lopputuotos olla yllättävän komea. Tavallisesta keskinkertaisuudesta erotutaan jo nyt.