Lunacy Box: Lunacy Box

Black Fading

Italialainen uuden aallon kevyttä goottirockia renkuttava Lunacy Box osuu esikoisellaan sopivaan rakoon. Toisaalta bändin musiikissa on selkeää rosoa, jonka ansiosta sen ei tarvitse painia katu-uskottavuuden saavuttamiseksi. Vastapainoksi ryhmän naisvokalisti omaa upean äänen ja itse kappaleissa on parhaimmillaan tuhottomasti tarttuvuutta sekä koukkua. Asioita jotka ovat avuksi kun pyritään nousemaan esiin lukemattomien muiden genren bändien seasta.

Lunacy Boxin soittajat eivät ole nähtävästi ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, sillä sen verran kypsä bändisoundi on jo tässä vaiheessa. Samoin lastentaudit loistavat poissaolollaan, eikä kiekolta löydy ainuttakaan selkeää hutia. Jäsenet tuntevat selvästi omat vahvuutensa ja yhtyeenä Lunacy Box osaa myös käyttää tietämystään hyödykseen. Mutta se että tiedostaa tilanteen ja osaa käyttää palasia ei vielä automaattisesti takaa onnistunutta palapeliä, eikä näin käy nytkään. Yhtyeen itsensä mukaan nimetty debyytti pitää sisällään pari huippuvahvaa raitaa, kuten alkupuolella kuultavat goottirock-ässät Save ja Love To Hate Me joissa täyttyvät kaikki taivaskanavakriteerit. Samoin hieman myöhemmin soiva ja yllättäen post-grungeen kallisteleva Hey Man, Nice Shot! osoittaa, että bändistä löytyy tarvittaessa myös syvyyttä sekä tyystin erilaisia sävyjä.

Italialaiset ovat onnistuneet luomaan albumin, joka soljuu mukavasti eteenpäin eikä ärsytä juuri millään tavoin. Toisaalta tässä tasaisuudessa piilee myös kirous, sillä usein kiekko pyörähtää taustalla ympäri vähän turhankin helposti. No, kyllä tämä aina kaiken maailman Evanescencet voittaa, mihin ei nykyään tosin vaadita paljoa.