Thy Catafalque: Róka hasa rádió

Epidemie

Unkarilainen avant-garde post black metal ei ole ihan ensimmäisenä listassa kun lähden käymään läpi lempimusiikkityylejäni. Toisaalta en voi sanoa tuntevani tuota nimenomaista metallin nurkkaa kovinkaan kummoisesti, joten ei muuta kuin Beelzebubia sarvista kiinni ja annetaan mennä.

En tiedä mitä Róka hasa rádió, mutta ainakaan sen ei pitäisi tarkoittaa radioystävällistä rockia. Albumin kaksi ensimmäistä kappaletta, Szervetlen ja Molekuláris gépezetek kestävät yhteensä yli puoli tuntia, mutta näillä raidoilla ei voisi olla juuri vähemmän tekemistä keskenään. Siinä missä aloituksena soiva Szervetlen on pulputtavine ambient osuuksineen kauniisti soljuvaa äänten virtaa, pistetään seuraavalla raidalla primitiivisesti metalloiden sekä mustaillen. Melodisen ja korkean äänivallin päälle viskataan vielä pienet folk-löylyt perinteisine kielisoittimeen ja kuoroineen kaikkineen. Välillä fiilistellään nuotion ääressä rummunpäristyksellä ja sitten noustaan taas hevosen selkään ja tapetaan kaikki. Juuri kun primitiiviseen pilkkomiseen on tottunut hypätään takaisin jazzahtavaan progefiilistelyyn, ja tätä loikkimista levy sitten on hamaan loppuun saakka.

Thy Catafalque osaa tunnelmoinnin, mutta pyrkiessään julistamaan sanoman voimaa unkariksi (mikä se viesti ikinä onkaan) sortuu yhtye toistuvasti keskinkertaista heikompaan metallin rytyytykseen. Albumi pyrkii rohkeasti heijastamaan fyysisen ja henkisen maailman eroja ultimaalisella raskaudella sekä höyhenen kevyellä leijunnalla, mutta ainakin tällaisenaan liitto tuntuu lähinnä pakko sellaiselta.