Julkaistu: 31.01.2003
Arvostelija: Jari Jokirinne
Shoeshine
New Yorkista ponnistavan lauluntekijä Major Matt Masonin (nimi on napattu 60-luvun suositulta supersankarinukelta) järjestyksessään toisesta levystä on heitetty ilmoille vertauksia aina Beckistä Pavementin kautta Michael Stipeeen. Ja onhan se tunnustettava; MMM:n teksteistä on havaittavissa hitusen verran beckmäistä absurdiutta ja musiikista ainakin päällisin puolin Mellow Gold-kauden akustista sekoilua. Hyviä aineksia kyllä, mutta samanaikaisesti niiden vahva läsnäolo tukahduttaa Major Mattin oman äänen lähes täydellisesti.
Mm. Teenage Fanclub-yhteyksistään tunnetun Frances McDonaldin perustama Shoeshine Records on pitänyt matalaa profiilia julkaisujensa kanssa. Ilman maailmanlaajuista jakelijaa on lafkan kuitenkaan turha havitella suurempaa palaa kakusta, sillä kylmä tosiseikka on, että suuri osa potentiaalisesta yleisöstä karsiutuu sen puuttumisen myötä pois. Tarkkavainuisimmat harrastajat yhyttävät MMM:n toki netin välityksellä, mutta voisin kuvitella laajempienkin massojen saavan kicksejään tästä.
Epävireistä Yhdysvaltojen kansallislaulua introssaan kierrättävä Pet Rock on levyn biiseistä ehdottomasti mieleenjäävin. Hämärän peittoon jää tosin se, onko kyseessä puhdas isänmaallisuuden puuska vaiko silkkaa vittuilua? Jos olen yhtään ymmärtänyt Matt Masonin mielenliikkeitä, on pakko veikata jälkimmäistä.
