Antiolla: Haalea kaapu

Hyvin kylmänkoleaa ja painostavaa elektristä äänikollaasia tylyyn räpäyttelyyn yhdistelevä Antiolla on tullut jo tutuksi nimellä J Riskit. Muutaman vuoden takaisella Liikaa-EP:llä helsinkiläiseen Kylmä-kollektiiviin kuuluva miekkonen liikkui grimen ja dubstepin maailmoissa kelvollisesti. Nyt mennään vielä tummempiin syövereihin pitkäsoiton mitassa ja uudella puumerkillä.

Vielä paremmin kuin J Riskit:iin, Antiollan kohdalla tulee heti mieleen kotimainen kokeellisen hiphopin pioneeri Ceebrolistics monine sivuprojekteineen. Tummat kaaret, junnaavan kylmä räp-juoksutus ja tyly biitti on siltä kulmalta aika tuttua. Synkkyys ja junnaavuus sopivat myös Kaucasiin, Laineenkasperiin ja tähän suomihiphopin synkempään veljeskuntaan. Samoista kaivoista ammennetaan. Uuden nimen alla luominen onkin hiukan kummallista siinä mielessä ettei Antiollan anti nyt ihan NIIN kaukana ole J Riskit:istä. Vauhti on toki hidastunut siihen verrattuna, maisema on harmonisemman pohdiskeleva ja riisutumpi – autiompi. Ja saahan sitä tottakai vaihtaa nimeä vaikka joka biisillä jos se hyvältä tuntuu.

Tunnelman luomisessa ja maiseman maalaamisessa Antiolla on hyvä. Mitä taas tulee herran vahvistustensa kanssa luomiin sävellyksiin, sanoituksiin ja näiden yhdessä luomaan mukaansavievyyteen, niin sillä saralla Antiolla ei ole vielä klassikko-vireessä. Ei tässä varmaan mitään sellaisia päähän jääviä koukutuksia edes tavoitella, vaan enemmän tunnelmia, sävyjä ja yleisvaikutelmaa. Silti yksittäiset osumat ovat kuitenkin helpompia koukuttajia. Antiollan biisit taas tuntuvat kääntyilevän ja löytävän uusia suuntia jatkuvasti ja tarinoiden tyly anti enemmän soljuu kuin iskee. Niinpä Haalea kaapu on enemmän kokonainen synkeähkö trippi kuin musiikillinen novellikokoelma. Se mistä se lopulta kertoo tai mitä tahtoo sanoa taas vaatii todella keskittynyttä kuuntelua ja pitkällisempää perehtymistä – tarinat eivät suoranaisesti imaise sisäänsä. Enemmän jää kuuntelemaan musiikin sävyjä ja vokaalijuoksutuksen siihen tuomaa vastakohtaista rykivyyttä kuin sitä mistä itse asiassa puhutaan. Onneksi levystä löytyy sitä tarvetta paikkaamaan myös lyriikat.