Junior Boys: Begone Dull Care

Domino

Jos kanadalaisten Jeremy Greenspanin ja Matt Didemuksen muodostaman Junior Boysin elektropop oli seesteist� ja mollivoittoista vuoden 2006 So This Is Goodbye -albumilla, niin ei tuore Begone Dull Care my�sk��n hirve�n vaihtelevasti kiihdyttele tai aurinkoisimpia kes�p�ivi� maalaa. Paitsi ett� pidemm�n p��lle sit� valoisuuttakin l�ytyy kiitett�v�sti ja mollivoittoisuus ei ehk� en�� olekaan niin vahvasti se ainoa totuus. Iskut ovat pehmeit�, l�hes laiskoja, kaari on hele� mutta hiukan tunteeton ja tunnelma on kepe�n haikea mutta ohitserullaavan seesteinen. Toki pehme�n tumma tasaisuus on my�s toimiva tyylikeino, mutta siihen samaan sudenkuoppaan on melkoisen helppo hukata my�s koukut ja iskevyys. Onneksi Junior Boys onnistuu lopulta pysyttelem��n kuuntelunautinto-linjojen vire�mm�ll� puolella, vaikka soljuvuus onkin muutamissa kohdin l�hes tyls��. Harmonisuus ja haikeuden alta kajastava toivon tunne pelastavat paljon. Ja toki koukut.

On levyll� toki kulmikkaampaakin iskua. Esimerkiksi Workin tym�k�mpi uhkan tunne ja huohottava vauhti polkee hyv�� vastapainoa pehmeydelle. Silti suurin ongelma on ehk� (edelleen) paikoittain p��lle iskev� liiallinen tasaisuus ja yksiulotteisuus. Toki tanssilattialle sopii hyvin my�s hypnoottinen junnaus ja sill� saralla Junior Boys on ��rimm�isen tyylitietoinen. Joka tapauksessa, ihan koko levylle kaksikko ei ole saanut Bits And Piecesin tai Hazelin kaltaista koukukkuutta aikaan � ensin mainitussa tumma seesteisyys ja v�reilev�t koukutukset kohtaavat oivasti ja j�lkimm�inen onnistuu olemaan l�hes iloinen. Ja kyll� sinne kes�p�iv��n voisi sopia my�s Dull To Pausen ja Sneak A Picturen kepe�mpi ote. Irtonaisuus ja rento soljuminen on Junior Boysille helppoa ja aika vahvasti koko touhun keski�ss�. Juuri n�m� piirteet ehk� parhaiten onnistuvat viem��n mukanaan levykokonaisuuden puolesta � vaikka oltaisiin kuinka haikeita ja jopa uneliaita, niin silti kiireet�n meininki nappaa kyytiins�.