Junior Boys: Begone Dull Care

Domino

Jos kanadalaisten Jeremy Greenspanin ja Matt Didemuksen muodostaman Junior Boysin elektropop oli seesteistä ja mollivoittoista vuoden 2006 So This Is Goodbye -albumilla, niin ei tuore Begone Dull Care myöskään hirveän vaihtelevasti kiihdyttele tai aurinkoisimpia kesäpäiviä maalaa. Paitsi että pidemmän päälle sitä valoisuuttakin löytyy kiitettävästi ja mollivoittoisuus ei ehkä enää olekaan niin vahvasti se ainoa totuus. Iskut ovat pehmeitä, lähes laiskoja, kaari on heleä mutta hiukan tunteeton ja tunnelma on kepeän haikea mutta ohitserullaavan seesteinen. Toki pehmeän tumma tasaisuus on myös toimiva tyylikeino, mutta siihen samaan sudenkuoppaan on melkoisen helppo hukata myös koukut ja iskevyys. Onneksi Junior Boys onnistuu lopulta pysyttelemään kuuntelunautinto-linjojen vireämmällä puolella, vaikka soljuvuus onkin muutamissa kohdin lähes tylsää. Harmonisuus ja haikeuden alta kajastava toivon tunne pelastavat paljon. Ja toki koukut.

On levyllä toki kulmikkaampaakin iskua. Esimerkiksi Workin tymäkämpi uhkan tunne ja huohottava vauhti polkee hyvää vastapainoa pehmeydelle. Silti suurin ongelma on ehkä (edelleen) paikoittain päälle iskevä liiallinen tasaisuus ja yksiulotteisuus. Toki tanssilattialle sopii hyvin myös hypnoottinen junnaus ja sillä saralla Junior Boys on äärimmäisen tyylitietoinen. Joka tapauksessa, ihan koko levylle kaksikko ei ole saanut Bits And Piecesin tai Hazelin kaltaista koukukkuutta aikaan – ensin mainitussa tumma seesteisyys ja väreilevät koukutukset kohtaavat oivasti ja jälkimmäinen onnistuu olemaan lähes iloinen. Ja kyllä sinne kesäpäivään voisi sopia myös Dull To Pausen ja Sneak A Picturen kepeämpi ote. Irtonaisuus ja rento soljuminen on Junior Boysille helppoa ja aika vahvasti koko touhun keskiössä. Juuri nämä piirteet ehkä parhaiten onnistuvat viemään mukanaan levykokonaisuuden puolesta – vaikka oltaisiin kuinka haikeita ja jopa uneliaita, niin silti kiireetön meininki nappaa kyytiinsä.