For The Imperium: IN/DIE (EP)

Omakustanne

IN/DIE on hämmentävä levy. Hyvin hämmentävä.

Viiden promomateriaalissaan nimettömänä ja kasvottomana pysyvän miehen yhtye on toiminut viime vuodesta. Salapoliisit varmasti löytävät netin syövereistä ainakin joitain muita yhtyeitä, joissa näitä miehiä vaikuttaa, mutta siihen ei kannata aikaansa käyttää, koska For The Imperiumilla ei ole mitään tekemistä näiden kanssa. IN/DIE nimittäin osoittaa viidellä biisillään, että tässä ollaan jos ei nyt ihan valovuosien niin ainakin hyvin kaukana kaikesta muusta.

Musiikista voi saada jonkinlaisen mielikuulokuvan, jos ajattelee vaikka progeen ja Scooteriin hurahtanutta Arto Tuunelaa – tuota mainiota tuottajamiestä ja aivoja mm. Major Labelin ja Pariisin kevään takana – tekemässä hevilevyä. Ei tällöinkään kuitenkaan oikein päästä siihen, mitä IN/DIE sisältää.

EP on nimittäin outo ja erittäin röyhkeä sekoitus eri tyylejä. Metallinen vaihtoehtorock poukkoilee kuin nyrjähtynyt progemastodontti kiivaimmillaan ilman yhtään turhaa venyttelyä tai toistoa; biiseissä on osia niin ettei laskea jaksa. Musiikki on maustettu elektronisesti kuin palanen Ibizaa olisi löytänyt tiensä Pohjolaan. Siinä on poppikoukkuja siihen malliin, että biisit jäävät kiinni kuin takiaiset takaraivon rastoihin. Ja jottei FTI:n poikkiteloin asettuminen jäisi huomaamatta, ovat kaikki eri tyylit ja mausteet niin sulavasti sekoittuneita toisiinsa, että kuuntelijana on aivan vakuuttunut siitä, ettei tässä sekamelskassa ole mitään outoa.

Mutta kyllä siinä on, eikä tätä voi vanhan liiton hevareille paljon suositella. Levy muun muassa alkaa rapbiisillä. Exotic Diseases Black on tarttuva, erittäin hyvä ja voisi sellaisenaan soida jossain ketjuyökerhossa, jonka musiikkitarjonta koostuisi atlantintakaisesta modernista rytmimusiikista. Erona vain se, että tämä(kin) härmärap on huomattavasti mielenkiintoisempaa kuin suuri osa jenkkitarjonnasta. Seuraavana ilmoille lasahtava Exotic Diseases White – rapbiisin metallinen kaksonen – ei paljon tehokkaammin voisi kuulijan luuloja karkoittaa. Mutta ei tältä viisibiisiseltä oikein voi nostaa esille yhtään tiettyä biisiä, koska biiseistä muodostuu yhtenäinen ja vastustamattomasti groovaava kokonaisuus, rakennuspalikoiden eroista huolimatta.

For The Imperium tekee selväksi että sillä on paljon annettavaa. Omaan makuuni tuotanto olisi saanut olla hieman särjetympää, vähemmän sulavaa ja röyhkeys vielä härskimpää, mutta tällaisenaan tämän pitäisi voida soida radiossa, ja sitä todella toivoisi. Tässä olisi vaihtoehto sille pääosin puuduttavalle nykyiskelmälle, jota heviksi kutsutaan.

Hieno ja outo pieni levy.