Schwerbelastungskörper: Schwerbelastungskörper

Desibelirium

Nyt tiedän sitten senkin, että Schwerbelastungskörper tarkoittaa vapaasti suomennettuna raskaskuorma-anturaa, tarkemmin vielä betonista sellaista. Alkuperäinen (ja erittäin massiivinen) Schwerbelastungskörper on itse asiassa nykyään jonkin sortin nähtävyys ja se löytyy Berliinistä. Möhkäleestä oli tarkoitus tulla aikoinaan pala Hitlerin massiivista uutta ”maailmankaupunkia”, mutta kuten tiedämme ne suunnitelmat onneksi kariutuivat.

Se kuitenkin historiasta, sillä kotimainen Schwerbelastungskörper on iloista punkahtavaa rockia ilmoille päästelevä kotimainen orkesteri, jonka debyyttialbumi on melkoinen outolintu. Alkuun rieskaan olikin hankala suhtautua, sillä raivoisa 77´ punk, satunnainen huumori sekä muut väriläiskät eivät varsinaisesti tee teoksesta helposti lähestyttävää. Kiekon viisitoista kappaletta tarjoavat toisenlaisen näkemyksen moniin asioihin, kuten esimerkiksi kissoihin ja koiriin sekä keskiyön sipseihin ja kahviin. Iso osa biiseistä kiskotaan sata lasissa läpi ja vokalisti keskittyy näissä numeroissa lähinnä ulkoistamaan keuhkonsa huudon voimin. Toisinaan rähinä toimii, kuten avausraita 2008, loppupuolella soiva Selvänä oot symppis sekä vähäjärkinen Koti kuntoon tahoillaan osoittavat, toisinaan taas ei. Yhtyeellä on kuitenkin useampia kasvoja ja etenkin popahtavan iisi Kissat, kissat saa hyväntuulisuudessaan väkisinkin iloiselle mielelle. Surffirockiksi osoittautuva Bulireksia osuu myös juuri oikeaan saumaan ja albumin päättävä nimiteos Schwerbelastungskörper pistää tavallaan hiljaiseksi, tässähän intoudutaan ihan progeilemaan.

Ei taidetta, ei kaiketi tiedettäkään, eikä missään nimessä millään tasolla normaalia. Yhtye on kieltämttä löytänyt itselleen oivan nimen, eihän Schwerbelastungskörperinkään pohjimmainen tarkoitus tainnut oikein avautua monelle aikalaiselle.

Kommenttien keskiarvo:

jani_e kommentoi 11.06.2009:

Pisteet:

Tähtiäni ei kannata tuijottaa, koska en koko levyä ole kuullut, mutta Kissat, kissat ja etenkin Koirat, koirat (?) hämmentävyydessään saa kyllä edelleenkin hyvälle mielelle, vaikka noiden kappaleiden ainoat kuuntelukerrat ajoittuvat kolmen viikon taakse.