Don Johnson Big Band: Records Are Forever

Universal

Don Johnson Big Band on kolmella aikaisemmalla levyllään osoittanut olevansa maamme ennakkoluulottomin ja rajoista piittaamattomin yhtye. Uutuuslevy Records Are Forever ei tee asiaan muutosta, vaan on, jos mahdollista, vieläkin monitahoisempi albumi kuin edelliset. Yhtye näyttäytyy entistä enemmän suurena kollektiivina, jossa ydinnelikko on usein vain taustayhtyeenä vaihtuville vierailijoille.

Records Are Forever ei ole vahva albumikokonaisuus, vaan tuntuu enemmän nipulta toisistaan riippumattomia kappaleita. Punaisen langan puuttuminen ei kuitenkaan haittaa, sillä pääosa kappaleista on hyviä. Singlebiisi L.L.H:n takaa-ajo-rock toimii erinomaisesti albumin avaajana, ja kakkosbiisi Check The Record pitää tempon yllä tavaramerkkimäisellä DJBB-soundilla. Hitaammasta osastosta edukseen esiintyvät loistavan Felix Zengerin beatboxaama Massive Attack -henkinen Time Machine, aavikkotunnelmainen Dead Man’s Hand sekä albumin hienoin kappale, kuulaan kaunis päätös All Hope.

Laaja vierasjoukko ja loputon kokeilunhalu kääntyvät paikoin kuitenkin tappioksi. Anna Abreun tähdittämä Rush on kuin minkä tahansa Itä-Euroopan maan euroviisu, ja Take You Home on poukkoilevine bassoineen ja hanureineen iljettävän positiivinen. Running Man on selkeää hittimateriaalia, muuta olisi pärjännyt pelkistetymmälläkin tuotannolla. Nopea tempo, vocoder-laulu, balalaikasoolo ja päälle liimatun kuuloinen hanuri ovat jo hieman liikaa samassa kappaleessa.

Erikseen täytyy nostaa esiin Don Johnson Big Bandin oma solisti Tommy Lindgren. Vaikka vierailijat ovat maamme taidokkaimpia laulajia, ei Lindgren jää kakkoseksi. Miehellä on paitsi uskomaton sanavarasto ja flow räpätessä, myös varsin miellyttävä lauluääni. Lindgrenin liki täydellisestä suorituksesta huolimatta Records Are Forever ei ole täysosuma, sillä soppaa on ollut hämmentämässä moni muukin. Levy on kuitenkin niin raikas ja hyväntuulinen, että se tulee varmasti pistettyä kesäpäiviä viettäessä soimaan.