Julkaistu: 09.06.2009
Arvostelija: Tuomas Tiainen
Helmi Levyt
Tällä levyllä on väkevintä on sillä kuultavan laulajan, Arvi Kempin, tarina. Kemppi syntyi Inkerinmaalla Toksovan kylässä Neuvostoliitossa vuonna 1931. Hän oli vasta kymmenen vanha kun Kempin perhe vuonna 1942 karkotettiin Siperiaan. Arvi Kempin osalta pakkosiirtolaisuus päättyi vuosikymmentä myöhemmin 1952. Tuolloin Petroskoin suomalaisesta teatterista lähetettiin Otto Ville Kuusisen vahvistama kirje, jonka varjolla lapsuutensa ja nuoruutensa hyisissä oloissa viettänyt nuorukainen pääsi palaamaan etelään. Siperiassa vietetyn vuosikymmenen jälkeen Kemppi esiintyi Puna-armeijan kuoron solistina, aina eläikään saakka. Elämänsä viimeiset viisitoista vuotta hän asui Suomessa. Vuonna 1990 presidentti Mauno Koivisto antoi lausunnon, jonka mukaan inkeriläisiä tuli Suomessa kohdella paluumuuttajina. Useiden muiden inkeriläisten tavoin Kemppi muutti Suomeen. Laulajanuraansa hän jatkoi useissa pääkaupunkiseudun kuoroissa. Kemppi oli suosittu esiintyjä inkerinsuomalaisten tantsuissa, mutta häneen saattoi törmätä metroasemilla, kauppakeskuksissa tai Hakaniemen torilla esittämässä lapsena oppimiaan inkeriläisiä kansanlauluja haitarin tai nauhurin säestyksellä.
Hakaniemen torilla vuonna 2007 Kempin esitys tavoitti Roope Aholan ja Antero Prihan. Kaksikko äänitti Kempin ohjelmistoa kesän ja talven aikana parinkymmenen laulun verran. Nimettömäksi jäänyt levyllä kuultava Kempin taustaryhmä soi akustisesti haitarin, mandoliinin ja puhaltimien voimin. Aholan (trumpetti) ja Prihan (rytmit) lisäksi levyllä esiintyvät Jussi Liski (haitari), Timo Seppänen (kitara) ja Tero Siitonen (basso). Lisäksi rytmejä soittaa Tomi Päiväläinen sekä viulua Lappalainen. Mitään rankkoja modernisointeja yhtye ei ole lähtenyt tekemään. Useimmissa kappaleissa instrumentteja tuskin huomaa, mutta esiin noustessaan niitä tervehtii ilolla. Esimerkiksi lämpimin torvin koristeltu Tule oma heila meille on kuin inkeriläistä Calexicoa!
Kempin omintakeisen mutta voimakkaan äänen sekä hellällä kädellä soitetun perinteitä kunnioittavan musisoinnin yhdistelmä on lyömätön. Se antaa tilaa pääosan esittäjille, joita on siis kaksi: Kemppi itse, sekä hänen laulamansa inkeriläiset kansanlaulut. Suuri osa Kempin keräämistä lauluista liittyy ihmissuvun säilymiseen tähtäävään ikiaikaiseen toimintaan, riiuuseen. Osa kappaleista on hauskasti laulettu naisnäkökulmasta, mikä ei sinänsä haittaa, sen verran vakuuttava tulkitsija Kemppi on. Koska musiikki on kansanmusiikkia, se noudattelee usein samaa toistolle perustuvaa kaavaa. Lisäksi useat kappaleet tuntuvat muistuttavan toisiaan, mikä aiheuttaa pienen puutumavaaran levyn keskivaiheilla. Yhtään kappaletta on kuitenkaan paha mennä haukkumaan turhanpäiväiseksi. Ne ovat - Vähintään! - tallennettua aineistoa aikojen takaa, tiivistettyä (inkerin)suomalaisten historiaa. Kun Kemppi laulaa Ero oli yöl, ero päivällä tai Suomessa olen minä syntynyt, se koskettaa jostain syvältä, ikään kuin sukupolvien takaa.
Arvi Kempin vakio-ohjelmistosta levytettiin vain puolet. Syksyllä 2008 kuollut Kemppi elää kuitenkin tällä levyllä, jota on mahdoton pisteyttää pop-maailman lainalaisuuksien mukaan. Se ei ole täydellinen, mutta se on tärkeä, koskettava ja voimakas.
Inkerinmaalainen laulaja, jonka ensilevy julkaistiin postuumisti vuonna 2009. Inkerinsuomalaisia lauluja on nimensä mukaisesti kokoelma vanhaa kansanmusiikkia. Levyllä soittaa levyn tuottaneiden Antero Prihan ja Roope Aholan yhtye.
(Päivitetty 09.06.2009)
Kommenttien keskiarvo:
