The Mojomatics: Don´t Pretend That You Know Me

Ghost Records

Olipas yllättävää tajuta kolmannen kuuntelukerran jälkeen, että The Mojomatics koostuu vain kahdesta tyypistä. Onhan näitä kahden tyypin punkahtavia garagerockareita maailma melkein puolillaan, ja näinä modernin teknologian aikoina voi yksikseenkin saada aikaan vaikka mitä, mutta harvat kaksikot kuulostavat näin yhtenäisiltä yhtyeiltä ilman että mukana olisi jokin sointia erityisesti määrittävä rajoittava piirre – usein positiivisessa mielessä. Ei pelkkä kitara ja rummut -yhdistelmä kuitenkaan niin paljon pelivaraa anna, mutta tässä skaala tuntuu jos ei laajalta niin lavealta.

Vaan hittoakos noista kun yhtyeen kolmas albumi svengaa ja ennen kaikkea kuulostaa rennolta ja tiukalta samanaikaisesti. En tiedä mitä tämä venetsialainen duo on julkaissut aiemmin, mutta ilmeisesti uusin on albumeista kepein. Ainakin se on ilmava, ja kyllä kaksikolta löytyy korvaa pienille koukuille. Mielenkiintoisella tavalla soitossa yhdistyy Britti-invaasion bändien eri puolet, huuliharpulla höystetystä bluesista helisevin kitaroin soitettuihin purkkapaloihin.

Don´t Pretend That You Know Me alkaa hienosti. Wait A While on ahdistunut kuin Mando Diao, Miss Me When I´m Gonen juureva harpun ja tapututusten yhdistelmä haluaa hitiksi ja Clean My Sinsin rento kiihkeys yksinkertaisesti toimii. Levy polkee keskivaiheillaan kuitenkin hieman paikoillaan. Complicate My Life sentään nousee esille, rennon röyhkeästi, mutta muuten meno jatkuu tasaisena, pää toki veden yläpuolella aina toiseksiviimeiseen Hole In My Heartiin asti, joka nousee levyn parhaimmaksi biisiksi. Se on kaihoisa, mutta toiveikkaalla tavalla. Se myös kuvastaa hyvin koko levyä, joka tuntuisi loistavan kepeältä kesälevyltä, jonka voi kaivaa esiin myös tulevina kesinä.