Maximo Park: Quicken The Heart

Warp

Maximo Parkin kahdesta ensimmäisestä levystä on tullut intoiltua isoonkiin ääneen, joten luonnollisesti näiden seuraaja sai kirjoissani kovat odotukset päälleen. Ehdin jo Desibelistä löytyvän kakkoslevyn arvioissa tituleeraamaan bändiä itsensä The Jamin perinnön arvoiseksi jatkajaksi – sillä edellytyksellä että myös Maximo Parkin kolmas pitkäsoitto täyttää sille asetetut kiistattoman korkeat kriteerit.

Niinpä niin. Quicken The Heart on selvästi yhtyeen heikoin levy, jonka kestävyydestä on vaikea antaa minkäänlaista arviota edes perusteellisen tutustumisen pohjalta. Siltä ei löydy aikaisemman kaltaisia iskusävelmiä eikä se oikein missään vaiheessa ota kunnolla tuulta siipiensä alle. Hieman huolestuttavalla tavalla levyn kappaleet vain soljuvat korvien lävitse – herättämättä sen suurempia tunteita suuntaan tai toiseen. Vähän kuin kuuntelisi Kaiser Chiefsin levyä ilman mukana hoilotettavia kertosäkeitä. Levyn sävellysten ponnettomuus vain korostuu kun rinnalle nostetaan yhtyeen oivaltavat tekstit. Maximo Park on yksi niistä harvoista moderneista rockbändeistä, joilla on oikeasti jotain sanottavaa, mutta tämän kaltainen toteutustavan myötä sanoman tehokkuudesta jää puolet pois. Nyt tuntuu siltä kuin yhtye heittelisi irrallisia iskulauseita ilmoille sen tarkemmin miettimättä.

Maximo Parkin taantumalle on vaikea eritellä sen tarkempia järjellisiä syitä, sillä päällisin puolin muutokset eivät ole olleet suuria. Mutta tunteet kertovat, että kaikki ei ole kunnossa. Jos levy ei millään ilveelläkään herätä sen suurempia sisäisiä väreitä, ei se kerta kaikkiaan voi olla onnistunut. On toki hyvä muistaa, että Maximo Park on bändi, jolla on suunnattomasti potentiaalia. Yksi hieman keskinkertaisempi levy ei tätä tosiseikkaa muuta miksikään.