UFO: The Visitor

SPV

Kun bändillä on mittarissa jo 40 vuotta voi olettaa, että suuren uusiutumisen aika on jo ohi. Lontoolainen UFO on vääntänyt omanlaistaan hard rockia jo sukupolvien ajan, eikä yhtyeen kahdeskymmenes pitkäsoitto tuo muassaan suuria yllätyksiä tai dramaattisia muutoksia. Välillä bändin soundi on ollut hevimpää, toisinaan kevyt rock on saanut enemmän tilaa ja The Visitor sijoittuu selkeästi tuotannon heppoisempaan päähän.

Michael Schenkerin jätettyä ryhmän (jälleen kerran) vuonna 2002 Sharks-albumin julkaisun jälkimainingeissa, UFO on jatkanut tasaista työtahtiaan, vaikka suurta kitarasankaria selvästi kaivataan. The Visitor onkin jo viides uudella vuosituhannella ilmestynyt pitkäsoitto, mutta sitä vaivaa sama latistava tasapaksuus kuin kahta aiempaa ilman Schenkeriä julkaistua kiekkoa. Periaatteessa palikat ovat orkesterin hallussa, mutta soitosta puuttuu voima ja kaikkea vaivaa ponnettomuus. Phil Mogg omaa edelleen komean äänen ja Schenkerin jättämää aukkoa täyttämään kutsuttu Vinnie Moore on mies paikallaan, mutta jokin ei ole silti kohdillaan.

Avausraita Saving Me uhkuu ja puhkuu, mutta ei saa edes heikointa possun tönöä kumoon. Hell Driverin väännöstä on vaikea löytää lieskojen lämpöä ja Rock Ready ei rokkaa edes sitä vähää. The Visitor on keskinkertaista materiaalia, keskinkertaisin soundein ja tavallisin ratkaisuin, eli toisin sanoen – se on miltei täysin merkityksetön albumi, joka lentää bändin diskografiassa kohtaan tarpeettomat harha-askeleet.