Stereolab: Sound-dust

Onko Stereolab tuttu bändi? Jos ei vielä ole, niin syytä tutustumiseen on vielä kun bändi on hengissä ja hyvissä voimin. Stereolab on yksi 1990-luvun suurista vaikuttajista, jonka vaikutus kuuluu muiden levyillä, mutta joka ei itse nouse listoille kirveelläkään. Eikä se sikäli ole ihme, että Stereolab ei ole koskaan tehnyt sellaista musiikkia, jolla listoilla suuremmin juhlitaan. Ei Stereolab mitään progea soita, mutta harvinaisen omaperäistä popmusiikkia kumminkin.

Sound-dust on Stereolabin tuorein levytys ja esittelee bändin melkeinpä kevyempänä kuin koskaan, ja konesoundit ovat nyt vähemmän pinnassa. Tunnelmat levyllä vaihtelevat alun timburtonlaisesta elokuvamaalailusta Ruotsin-laivan hissiloungeen, mutta kokonaisuus on ehjä. Vaikea kuvitella toista bändiä, joka voisi tehdä tämänkaltaisen levyn. Samantyyliseen maailmaan ehkä pääsee, kun ajattelee, että Sonic Youth on Silja-Linen yökerhobändinä, mutta mukaan on tullut vain yksi kitara ja Burt Bacharach.

Varsinaisia ässäbiisejä Sound-dust ei juuri tarjoa, mutta taso pysyy korkeana läpi levyn. Jos pidät kevyestä ja ilmavasta popmusiikista, mutta koet, että listaroska ei ole kyllin haastavaa, niin mars levykauppaan. Sound-dust olisi loistokiekko kenen tahansa muun standardeilla, Stereolab-levynä se on hyvä muttei täydellinen.