Sarke: Vorunah

Indie

Darkthrone-ääni Nocturno Culton hyppääminen Khold-rumpali Sarken projektin keulille sai metallimediat reagoimaan siinä määrin, että päätin tarttua tilaisuuteen ja napata Vorunahin arviopinoon. Tuotos osoittautui blackmetalin ja rockin kädenpuristukseksi, jonka tunnuspiirteitä ovat laiska keskitempo ja ylisuoraviivainen kielisoitinilmaisu, jossa raskaita sointuja tiputellaan hitaasti ja harkiten, ilman ylimääräisiä koukeroita.

Sarken ilmaisun yksinkertaisuus on todella puuduttavaa kuunneltavaa. Tähän liitettynä Nocturno Culton "legendaarinen" kurkku suorastaan herjaa kuulijaa, niin väritöntä ja karkeaa miehen ulosanti tällä levyllä on. Black n´ roll ei tietysti ole mitenkään iloiseksi musiikiksi tarkoitettukaan, mutta Vorunah on negatiivisella tavalla masentava levy. Tylsää koulubänditason soitinjauhamista, särinää ja kehnoa vokalisointia aneemisella tunnelmalla varustettuna.

Missä ovat jäätävät soolot, kirkuvat lead-kitarat tai ylipäätään asiat, joita varten rockbändissä on kitaristi? Albumin ainut valopilkku on puolessa välissä soiva Frost Junkie, jossa kohtalokkaan mateleva tempo yhdistyy mainioihin kitaranäppäilyihin, mutta ei yksi laulu levyä pelasta. Persoonallishäiriötä käsittelevistä lyriikoista saattaisi jopa olla avuksi, mutta niitä ei valitettavasti ollut promoversiossa tarjolla. Hitto, se on sitten tätä, kun kerran levyttämään päässeet artistit tekevät vähäisimpienkin projektiensa kanssa kokonaisen albumin.