Murena: Katoamispiste

Ranka

Oulun suunnalta ponnistavan Murenan lähestymistapa metalliin miellyttää. Koukeroista osa- ja riffimyrskyä tuotetaan omaperäisesti ja taidokkaasti, joten korvat pysyvät helposti höröllä, kun yhtyeen kakkosalbumi pärähtää soimaan. Moinen höröttely käy kuitenkin raskaaksi, kun tiiviistä kuuntelusta huolimatta korvien ulottuville ei lopulta eksy kovinkaan paljon mitään, mistä ottaa kiinni. Eli toisin sanoen, toimivia sävellyksiä Katoamispisteellä on tuskin puolta levyllistä.

Biisit tahtovat hyvistä hetkistään huolimatta paikoin kadota eri osuuksien sekamelskaan. Toimivia juttuja pilkistelee sieltä täältä, mutta usein yksittäinen biisikin on niin vaikeasti lähestyttävä kokonaisuus, että vähillä koukuilla ei millään riitä rahkeita kantaa sitä finaalipeleihin asti. Toki vahvaakin näyttöä levyltä löytyy: suorempi, Jarkko Martikaisen tähdittämä Huipennus omaa valtavasti tarttumapintaa ja lisäksi myös Kahden kohtalon yhtälö ja Hulluuden ruumiillistuma toimivat mainiosti. Toisaalta taas levyn viimeisistä neljästä biisistä ei jää oikeastaan mitään käteen.

Karkeasti voisi sanoa, että Murenan kohdalla soittotaito ylittää näkemyksen ja sävellysosaamisen. Toki nojailu tunnelmasta toiseen ja esimerkiksi kitaroiden kekseliäs vuoropuhelu kiinnittävät huomion, mutta kaikessa tyylikkyydessäänkin Murenan musiikki jää heikoimmillaan todella sisällöttömäksi. Katoamispiste kuitenkin osoittaa, että bändillä on lahjoja parempaan ja toivonkin yhtyeen tekevän ensi kerralla hieman harkitumman, ja sitä kautta tasapainoisemman ja paria täsmähittiä rikkaamman levyn.