Es: Kes�maan lapset

Fonal

Kes�maan lapset tuntuu nimell��n viittavaan Pekka Strengiin. Niin se ehk� tekeekin, mutta musiikillisesti vertailu onkin sitten jo haastavampaa, vaikka sek� nuorena kuolleelta runoilijalta ett� Sami S�np�kkil�n soololta voi paikallistaa luontoon l�heisesti liittyv�� tematiikkaa, jota molemmat omilla � ajoittain jopa psykedeelisill� � s�vyill��n tutkailevat.

Es on musiikillisesti haastavaa tavaraa. Sen ��nimaalailu tarjoilee auraalisia maisemakuvia ja hyvin kiehtovasti se tuntuu kovin suomalaiselta � ilman ett� siin� on mit��n kansallisuuksiin, valtioihin tai muihin ihmisen kehitelmiin viittaavaa. S�velten kuulaus, soinnin kirkkaus ja kokonaisuudesta kumpuava turva, jokin hyvin rauhoittava, on mannaa korville. Kuitenkin Kes�maan lapset � viisi biisi�, kolme varttia � tuntuu vaativan aivan erityist� mielentilaa, etenkin sen kaksi muita pidemp�� biisi� (S�teet sun sielusta ja Kes�maan lapset), jotka yhteens� kest�v�t yli puoli tuntia. N�m� tutkielmat eiv�t kiedo syleilyyns�, vaan j��v�t et�isiksi, toisin kuin levyn aloittava kaksikko, joiden urkupainotteisuus ja v�h�n villimpi ote vieh�tt�v�t.

"Kest��k� sun ajatukset el�m�n arkaa valoa / onko se liikaa onko se liikaa" kysyt��n levyn p��tt�v�ll� Haamut sun syd�mest�-biisill�, omalla suosikillani. Es:in kokeellisuus on varmaan monelle liikaa, mutta Kes�maan lapset on h�nen levyist��n helpoiten l�hestytt�v�, ainakin nyt tuntuu silt�. Aikanaan t�m�kin muuttuu, mutta aika on t�m�nkaltaisten levyjen puolella: kun me muutumme, muuttuu t�m� levy kanssamme, ja tarjoaa jotain uutta.