Heaven And Hell: The Devil You Know

Roadrunner

Kun Black Sabbathin toiseksi kuuluisin kokoonpano Ronnie James Dio, Tony Iommi, Geezer Butler ja Vinnie Appice kiersi Heaven And Hell nimen alla maailmaa kesällä 2007 vaikutti vielä siltä, että kiertueen jälkeen jokainen jatkaisi jälleen omille suunnilleen. Samana keväänä julkaistu Black Sabbath: The Dio Years –kokoelma piti toki sisällään kolme uutta kappaletta, mutta pelkkä ajatus kokonaisesta uudesta albumista niin monen vuoden jälkeen tuntui lähes mahdottomalta. Syksyllä nelikon mieli oli kuitenkin ehtinyt jo muuttua ja näin olemme tilanteessa jossa pidän käsissäni uunituoretta Heaven And Hell pitkäsoittoa, joka on samalla ensimmäinen täysin uutta musiikkia sisältävä Black Sabbath äänite neljääntoista vuoteen.

Koska historian paino on tämän orkesterin kohdalla suunnaton, ei uutukainen voi millään pärjätä klassisimmille kiekoille, mutta parhaimmillaan The Devil You Know osoittautuu silti pirun kovaksi tekeleeksi. Avausraita Atom And Evil on juuri sellaista Black Sabbath jytinää mitä maailmassa ei ole koskaan liikaa. Iommin riffikynä ei ehkä ole enää parhaimmassa terässä eivätkä Dion laulumelodiat yllä entisiin korkeuksiin, mutta miehet pystyvät yhä luomaan materiaalia jolla suurin osa sankasta seuraajajoukosta pestään mennen tullen. Samoin kaikki Sabbathin vuoden -83 jälkeiset tuotokset jäävät auttamatta uuden materiaalin jalkoihin, siitä pitävät huolen mm. vauhdikkaampi Bible Black, Dion klassisista sooloista vaikutteita ammentanut Rock And Roll Angel, sekä tonnien painoinen Follow The Tears, jossa kaikuu loputtomuuden syvä paino. Hitaissa ja keskitempoisissa biiseissä yhtye onkin edelleen parhaimmillaan, mutta kun tempoa erehdytään nostamaan ollaan pian metsikössä. Onneksi seniorit ymmärtävät pysyä vahvoilla aloillaan, eikä kiekolta löydy kuin pari turhempaa pikaraitaa.

Pienet puutteet jäävät vahvan kokonaisuuden varjoon ja kun miltei seitsemän minuuttinen jykevä päätösraita Breaking Into Heaven haipuu äänettömyyteen ei voi kuin todeta, että vanhassa on yhä vara parempi. On orkesterin nimi levyn kannessa sitten Black Sabbath tai Heaven & Hell niin näiden herrojen laatu pysyy yhä korkeana, vaikka tähtisaalis onkin tällä kertaa ”vain” neljä.