Niko & Tapsa: Parhaita päiviä

Rutilus

"Tehään musaa joka painoo hartioilta keventää", verbalisoidaan Nikon & Tapsan kakkoslevyn aloituksessa. Tätä nimenomaan. Rentoa, positiivissävytteistä ja oikeastaan mihinkään kantaa ottamatonta, pienten asioiden tarkkailua, ruohonjuuritason havainnointiin luottavaa sanailua ja soljuvia taustoja. Ja noin suunnilleen myös siinä se.

Sanotaan heti alkuun, että Talviunii on hieno ellei loistava biisi. Se tuntuu sekä toteutukseltaan että etenkin näkökulmaltaan raikkaalta tässä ikuisen melankolian nimeen vannovassa maassa. Positiivisuutta maailmassa kaivataan, ja on hauskaa, että biisi on levyltä löytyvistä vakavin. Puppa J tuo biisille levyltä puuttuvaa särmää, ja samaan – onneksi – on muistakin vierailijoista (Kesken, Stepa ja Särre), koska Niko & Tapsalta ei erityisemmin karismaa löydy.

Ilmaisultaan jokseenkin yksitoikkoinen ja paikoitellen lähes aneeminen kaksikko onnistuu kyllä tappamaan vähätkin biisimateriaaliin suuntautuvat fiilikset. On tietysti kiva, kun taustojen funkkaavat tai soulaavat ja ennen kaikkea omaa rentouttaan alleviivaavat hetket saavat kumppanikseen samantyylisen flow´n, mutta tarkoitus ei varmaan ole, että leppoisuus lähinnä puuduttaa ja kyllästyttää kun levyyn on vihdoin päässyt sisään.

Parhaita päiviä sisältää toki muitakin asiallisia biisejä kuin jo mainitun. Ongelma on vain siinä, että tunnelman positiivisuus ja flow´n aneemisuus on huono yhdistelmä. "Kesähetkiin" väitettiin levystä eräässä arviossa. Kyllä joo. Leppoisaa, yhdentekevää ja ennen kaikkea helposti unohdettavaa.