Kuusumun Profeetta: Jatkuvasti maailmaa pelastamaan kyllästynyt supersankari

Ektro

Sain vihdoin viimein hommattua itselleni tämän tuoreimman Kuusumun profeetan pitkäsoiton, joka on yhtyeen viides ja toinen suomenkielinen. Yhtye noudattaa niin levyjen kuin keikkojen suhteen tietyn symmetrisen kokonaisuuden esittämisen kaavaa ja tämä hommaansa tympääntynyt viittaritari sisältää yhtenäisen annoksen solisti Mika Rätön messiaanisesti, ääni väristen tulkitsemaa leijailevaa maalailua. Eli juuri sitä Kuusumua, joka itselleni kaikkein parhaiten maistuu. Jotenkin todella syvällinen olo tulee uppoutuessani tähän, vuonna 1994 Porissa Rätön yhdessä basisti Teemu Elon kanssa perustaman yhtyeen, vaaleanpunakantiseen kaunokaiseen.

Pekka Streng, tuo kotomaamme musiikkimaailman aidoin hippi, on saanut seuraajan Kuusumun Profeetassa. Tämä oli helposti kuultavissa jo suomenkielisen kuusumu-osaston Kukin kaappiaan selässään kantaa -debyytillä. Rättö tosin maalailee puhelaulullaan enemmän messiaanisen synkästi pohtien ja muutenkin soittoilmaisu on monipuolisempaa. onko perimmäistä totuutta?, kysyy Rättö heti avausraidalla Ei aurinko milloinkaan laske. Akustista kitaraa, viulua ja Elli Kelton, Emmi Sydänmaan ja Ilana Vähätuvan taustalaulua. Rättö, Elo, Majaluoma, Nuorsaari, Niemelä ja Finley onnistuvat luomaan koko levyn kantavan mahtipontisen hartaan tunnelman, jota vie eteenpäin Rätön pohdiskelu ja mausteina kuullaan kaikkea mahdollista kulkusista mandoliinin kautta saksofoniin ja trumpettiin.

Levyn huippukohtia on ilman muuta syntisen kauniilla akustisella kitaralla kulkeva Puhuu vapahtaja rappuselta kiviseltä, jossa Rättö julistaa värisevällä äänellään kuin paraskin sielunhoitaja saarnastuolistaan. Ja ne torvet kuin pisteenä iin päällä. Muita kokonaisuudesta nousevia kohtia ovat Suunnaton seikkailu halki avaruuden -kappaleen lapsenomaiset sanoitukset meteorilla lentelemisineen, mandoliinifiilistely Kotipolulla sekä upea, alakuloinen Häivähdys. Täytyy myös mainita päätösraidalta Supersankari koko maailman kohta ... näytän kuvaa, jossa ihmiset halaa toisiaan ja ryhtyvät riidan sijaan rakastelemaan... Melkoinen supersankari onkin. Kappaleen kertsi on myös mahtipontisessa juoksevuudessaan melkoisen messevä. Kokonaisuutena levy saa helposti vajoamaan syvälle elämän perimmäisiin kysymyksiin, etenkin yön pimeimpinä tunteina.

...kunnes tuuditamme itsemme uneen, odottaa saamme vapahtajaa, aamen...