Madder Mortem: Eight Ways

Peaceville

Norjalainen Madder Mortem luetaan yhteydestä riippuen joko progemetallibändiksi tai jonkin sortin gootahtavaa tunnelmametallia esittäväksi kokoonpanoksi. Kuuluisa totuus löytyy jostain noiden termien välimaastosta, tosin Madder Mortemia ei voi – eikä tarvitse – tunkea mihinkään tiettyyn genrelooshiin.

Eight Ways punoo joukon tiheitä tunnelmallisia kuvasarjoja, joissa päällimmäisenä vaikuttimena on vapaus. Vapaus valita suuntia jotka eivät sovi ongelmitta ”suureen kuvaan”, vapaus loikkia rockin, progen sekä metallin kentillä sitoutumatta mihinkään niistä, vapaus lopettaa kappale silloin kun sen sääntöjen mukaan pitäisi ehdottomasti jatkua – ja niin edelleen. Kaikesta tästä heittelehtimisestä ja poukkoilusta huolimatta Eight Ways on kuitenkin ehyt kokonaisuus, joka etenee johdonmukaisesti alusta loppuun. Tarkkaan punnittu kappalejärjestys on tässä kohdin merkittävä tekijä, mutta suurin voima onnistumisen takana on Agnete M. Kirkevaagin mykistävän upea ääni. Neidon melodinen laulu ja värikäs repertuaari saa sävellykset elämään ja älykkäät sovitukset vaikuttamaan muultakin kuin itsetarkoitukselliselta näpertelyltä. Toisin sanoen Kirkevaag tuo bändin soittoon sielun, mitä ilman tämä kunnianhimoinen rakennelma romahtaisi luultavasti omaan mahdottomuuteensa.

Eight Ways on albumi jonka lopullinen mestarillisuus kariutuu ikävästi sen omaan mittaan. Reilusti yli tunnin mittainen annos näin intensiivistä progerockmetallia on hiukan liikaa, etenkin kun kiekolla on havaittavissa vielä vahvaa teemallisuutta. Yhtäkaikki kasassa on upea kokonaisuus, joka hakee uuden progehtavan raskaan musiikin saralla vertaistaan.