VENE: Ihmisten naamaan

Psychedelica

Osuvasti terapiaryhmäksi itseään kutsuva VENE kertoo nettisivuillaan kuulostavansa samalta kuin Egotrippi. Kommentti on ehkä kieroa huumoria tai puhdasta vittuilua, sillä totuus ei juuri voisi olla kauempana. Oulussa vuonna 2003 toimintansa aloittanut yhtye kun sylkee albumin nimen mukaisesti ihmisten naamaan aggressiivista ja vihaista autotallisäröä, jossa Radiopuhelimien uhkaavuus kohtaa Funin äkkiväärän juoppohulluuden.

VENEen pariminuuttiset biisit saavat kuitenkin vain pari kertaa oikealla tavalla häiriintyneeksi, sillä muuten yhtyeen temput on hyvin nopeasti nähty ja koettu. EP:n mitassa hc-painotteisen metelin vielä sietää mukavasti, mutta pitkäsoiton mitassa liika on liikaa. Yhtyeen kitaristi/huutaja Lassin kynäilemät sanoitukset tulvivat väkivallan purkauksia, mielenterveysongelmia, kirosanoja sekä katkeruutta ja vihaa, mutta onneksi myös oivaltavan määrän (itse)ironista huumoriakin. Viimeksi mainitusta hyvänä esimerkkinä toimii Rakkausrunot.fi-kappaleen tekstikohta: ”No hei, vitun runopoika, eikö tyttöasiat oikein luista? Pimeän huoneesi kätköissä pidät ittees kädestä, kun taivaalla tuikkii tähdet ja radio tuuttaa Curee”.

Tänä kuoliaaksi tuotetun musiikin aikakautena on kuitenkin vilpittömästi nautinnollista kuulla musiikkia, joka kumpuaa aidosta tunteenpalosta. Parhaiten VENEen kantaaottava raivo tulee esille biisikaksikosta Oikeeta musiikkia ja Vässykkä, joilla trio löytää viiltävästi itseilmaisunsa päämäärän.