Jud: Sufferboy

Fading Ways

Etsiskelless�ni tietoa itselleni t�ysin tuntemattomasta yhtyeest�, en juurikaan l�yt�nyt etsim��ni, mutta kuitenkin arvion, jossa kehuttiin Judin ylt�v�n t�ll� viidennell� pitk�soitollaan vihdoin tasolle, jossa yhtye n�ytt�� kaiken mink� se osaa. Kuin vakuudeksi t�lle l�ysin videon, jossa trion nokkamies David Judson Clemmons kertoo Sufferboyn olevan yhtyeen paras albumi.

Niinp� niin. Berliiniss� vaikuttava ainakin suureksi osaksi amerikkalainen yhtye todella esittelee taitojaan. Ei tosin kovin laajalla skaalalla, mutta niin ett� useammankin kuuntelukerran j�lkeen on vaikea mielt�� mik� voisi olla yhtyeen ominta antia. Hahmottomuudesta k�rsiv� Sufferboy esittelee kuitenkin yhtyeen, jossa on potentiaalia. Jos ohitetaan se, ett� paikoin melodinen ja paikoin tuhtiin riffittelyyn perustuva, ajoittain rankaksikin luonnehdittava ja useimmiten komeasti rullava rock on genrekonventioidensa kyll�st�m�� tai se, etteiv�t biisit tai tapa esitt�� niit� ole kovin omintakeisia, on k�sill� eritt�in asiallinen rocklevy, joka kumartaa l�hinn� 90-luvun vaihtoehtoisiksi luokitelluille amerikkalaisille rock-yhtyeille.

Yhteen suuntaan kumarrus on kuitenkin toiseen pyllistys. Levyn kovimmat paukut on pantu heti alkuun: Bright White Lightin soundit tuntuvat olevan persiill��n, bassot ��nikuvan etualassa, syv�lt� mourivat kitarat taustalla, ja hyv� n�in. Drained on kiihke� kuin pikapano, Universal tunnelmallinen ja isolla tunteella varustettu melodisempi ja juuri sen verran rauhallisempi biisi, ett� se tuo mieleen valtaviin kertos�keisiin vannovia kitarab�ndej�. Viitosbiisi osoittaa kuitenkin jo yhtyeen suurimman ongelman: kiihtynyt Clemmons huutaa toistuvasti �Accelerate!�, mutta mik��n kuullussa ei muutu.

Musiikista v�littyv�n halun ja toteutuksen v�liin j�� sovittamaton railo, jota ei l�henn� The Maggotsin hienosti Jeff Buckleylta kuulostavat kitarat tai Unlessin kasvattelu � Mewin Comforting Soundsin v�lj�ht�nyt sukulainen. Tunteella ladattu Sufferboy l�yt�nee kuitenkin kuulijoita sek� raskaan ett� melodisen rockin yst�vist�, koska ei t�ss� mit��n vikaa ole.