Anti-Flag: The People Or The Gun

SideOneDummy

Yhdysvaltain Pennsylvanian Glenshawissa jo 80-luvun loppupuolella virinnyt, sittemmin Pittsburghissa vaikuttava Anti-Flag julkaisee jo yhdeksännen studioalbuminsa. Pitkän ja komean uran jo tässä vaiheessa tehnyt punk rock-nelikko ei ole pitkästä kokemuksesta huolimatta yhtään hiipumaan päin, mikä on tullut todistettua niin viime kesän mainiolla Ruisrockin keikalla kuin tällä levyllä, joka pitää sisällään samaan aikaan kipakan tiukkaa säröpunkrockia rullaavalla poljennolla mutta myös sen verran ilmavaa ja jopa kevyttä ilmettä että se onnistuu nappaamaan mukaansa.

Tarvittavia koukkujakaan ei ole unohdettu. Heti avaus Sodom, Gomorrah, Washington D.C. (Sheep In Shepherd´s Clothing) vakuuttaa tiukkuudellaan ja jo nimestä voi lukea että ihan yhtä lailla yhteiskuntakriittistä analyysiä on luvassa. Vaikka Economy Is Suffering… Let It Die onkin aiheeltaan aika tyly, niin biisinä se on mukavan rento, miltei letkeästi säröpolkeva. Samoin The Gre(a)t Depression käsittelee aihettaan aika leppoisasti. Kipakampaan poljentoon palataan We Are The Onen komeasti kuorohuutavan kaaren myötä. Sitäkin kipakampi on kovasti keuliva You Are Fired (Take This Job, Ah, Fuck It), joka häslää touhun miltei kompuroinnin tasolle asti. Mutta vain melkein.

Haikea ja leppoisa This Is The First Night on lätyn ehdottomia hittejä ja jää päähän pyörimään jo muutaman kuuntelun myötä. Loppurentoilu menee ehkä jo liikaakin grillaamishoilotukseksi… Ja taas mennään nasta laudassa No War Without Warriors (How Do You Sleep?)illä, When All The Lights Go Outin rullatessa pohdiskelevammin mollissa. Samoilla linjoilla mennään myös On Independence Dayllä, pitkä The Old Guard päättää levyn viralliset biisit iloiseen ja vauhdikkaaseen rullaukseen, ollen ehkä se levyn toinen ykköstäky.

Kaiken kaikkiaan nelikko onnistuu kuitenkin alusta loppuun koukuttamaan hyvin kuulijaa, vaikkei varsinaisia anthemeita ehkä tarjoillakaan. Anti-Flagillä on sen verran kokemusta ja näkemystä että hyviä biisejä osataan sorvata ja niitä hioa sopivan rouhealla otteella. On myös äärimmäisen mukavaa että näinkin pitkäikäinen yhtye jaksaa kuulostaa näin nälkäiseltä ja innokkaalta. Hyvä!