Tie: Light Waves Of Being

Elektronisia ja jatsahtavia maisemia tajunnan yl�- ja alam�ist�. N�in osapuilleen tiivist�� saatekirje Ismo Lammen Tie-yhtyeen uusimman levyn Light Waves Of Being. Tuolla lausunnolla ja levyn toki luontoa kuvaavasta mutta aika kliinisen oloisesta kannesta olisi voinut odottaa paketin pit�v�n sis�ll��n jonkinlaista instrumentaalista hinkkausta ja �haettua vaikeutta�. Mutta ei. Tie l�htee heti alkuun orkestraalisen kuuloisesti letke�sti junnaavalla hele�ll� Tipidipidiiill� ja kaikkein orgaanisimman Bj�rkin hyv�ll� tavalla mieleentuovalla Smilingilla, joissa Merikukka Kiviharjun vokalisointi ja Timo Murron kitara ja viola tuovat touhuun kosolti juurevuutta ja sielua. Vaikkakin kuulaus kuuluu ilman muuta my�s olennaisesti kokonaisilmeeseen. Koukkua on my�s hyvin.

At The Meadow tuo keitokseen jazz-hipsuttelevan rytmin ja puhaltimien irtonaisen grooven. Psykedeelisiss� avaruuksissa maalaileva Karma Boomerang vastaa siihen ensimm�isen kappaleen alussa ep�ilem��ni aika kolkkoon ja kliiniseen �hinkkaukseen�, joka vastoin laulettuja alkup��n kappaleita ei svengaa vaan huojuu kylm�sti. Aika puuduttavaa tuuttausta. Samaa ilmett� on ihan aluksi my�s Presencess�, mutta hiphop-maailmaan kurottava scr�ts�ys kohottaa kulmakarvoja. Mutta kun samassa paketissa on kitaratilua ja it�maista trippi�, niin vaikutelmaksi j�� eniten omituinen. Presenssi onneksi etenee hyvin. Samoin luistaa What Is It?, jossa Merikukan laulu kohtaa hyvin rytmikk��n ja tumman tyylikk��n rullauksen. Yksi levyn parhaita hetki�.

House Band Elves l�htee jo nimens� puolesta hiukan keulimaan, mutta ihan sympaattisesti. Jonkinlainen p�lh� elektro-kung-fu-maalailu? It�s The Incredible Tickling Machine jatkaa nimen puolesta samaa huulta hymynkareeseen vet�vien biisien sarjaa ja videopeli-soundeilla elektro-r�pp��v� kappale laajentaa entisest��n Tien levykokonaisuutta uusille omituisuuden poluille. T�llaisten �mopon keulimisten� kohdalla tasapainoillaan aina sek� kornin ett� hulvattomuuden rajaviivoilla, lipsahtamatta kumpaankaan suonsilm�kkeeseen kohtalokkaasti. Mutta v�hint��n keng�nk�rjet kyll� kastuu.

Melodika-rentoilu Lightcavewalk saa per��ns� huohottavan ja ksylofoni-jumittavan Breathingin sek� pitk�t p��t�sraidat, digeridoolla transsi-huojuvan Roots Of Goldin ja viululla hittaasti ja avarasti kaartavan Home Starin kylmine sykkeineen. Kaiken kaikkiaan Tie on taitava ja todella monipuolinen, mutta se punainen lanka on hiukan v�lill� hukassa. Biisimateriaalin v�liset erot ovat paikoin sen verran isoja ojia ett� keskittyminen alkaa harhailla. Itselle tuo jumituspuoli ei oikein tarjoa sen ihmeempi� vaikka onkin ihan taidokkaasti kudottua tapettia. Mutta heti kun aletaan rullaamaan niin homma saa aivan eri ilmeen. Ja laulut kuorruttivat parhaita hetki�.