Metric: Fantasies

Kanadalainen Metric tekee levyjään pitkään ja hartaasti, mikä on näkynyt laadussa, eikä kolmaskaan levy petä kuulijaansa. Yhtyen soundi on mielenkiintoisella tavalla popahtavan kliininen ja kruununa toimii laulaja Emily Hainesin viekoitteleva ääni. Parhaimmillaan yhtye on omaleimaisuutensa lisäksi iskevissä sinkkubiiseissä ja näppärissä, varsin oivaltavissa sanoituksissa. Maailma ei ole kuitenkaan täydellinen ja yksikään vuonna 1998 perustetun bändin levy ei ole ollut tyhjentävä kokonaisuus, enemmänkin vain vakuuttava.

Fantasies lähtee hyvin liikkeelle monikerroksisella avausraidallaan, joka ei turhia pyytele anteeksi hittipotentiaaliaan. Kappale on mielenkiintoinen sekoitus sekä epätoivoa, toivoa että haikeutta. Sama vahva meininki jatkuu Sick Musessa ja Satellite Mindissa. Tämän jälkeen levy kääntyy sisäänpäin ja siihen suhtautuu vähän välinpitämättömästi kauniista melodioista huolimatta. Mutta kun levy on taantumassa taustamusiikiksi, loistava Blindness nappaa mukaansa ensimmäisestä nuotista lähtien ja kyseessä onkin järjettömän hyvä biisi. Ja eipä levyn komeasti päättävä ja hauskasti nimetty Stadium Love tälle paljoa häviä.

Kaiken kaikkiaan Fantasies ei petä, mutta ei myöskään ylitä odotuksia. Itse odotan, että tämä bändi tekee vielä joku päivä sen tärkeimmän levynsä. Nyt joka levyltä löytyy loistavia biisejä, mutta niiden kokonaisuus jää kuulijalle hieman etäiseksi ja merkityksettömäksi. Ehkä bändin odottaisi ottavan hieman enemmän riskejä tekemällä levyn, joka olisi täynnä Monster Hospitalin kaltaisia särmikkäitä rykäisyjä tai Grow Up and Blow Awayn kaltaisia, indierokkareihin uppoavia synkistelyjä. Eipä silti, kattaus oli taas kerran vakuuttava. Nälkä meni toistaiseksi ja jäljelle jäi varsin tyytyväinen olo.