Yann Tiersen: C’était Ici

Labels

Vaikka taannoinen Amélie-elokuva vaappuikin aivan ylisöpöyden rajamailla, oli sen tunnelmassa jotain äärimmäisen vastustamatonta. Ensisekunneista käynnistynyt värien, musiikin ja ranskalaisen hössötyksen ilotulitus kuristi ainakin minun sisäisen kyynikkoni vajaaksi pariksi tunniksi ja poistun näytöksestä autuas ja vilpitön hymy kasvoillani. Samoin taisi käydä muutamalle miljoonalle muullekin leffan nähneelle.

Amélien rikkaasta musiikista vastasi mies nimeltä Yann Tiersen, entuudestaan itselleni tuttu Third Eye Foundationin loistavan La Dispute-remixin myötä. Ennen Amélieta en kuitenkaan ollut tutustunut Tiersenin musiikkiin alkuperäisessä muodossa, joten saatuani elokuvan soundtrackin käsiini, olin hieman pettynyt sen repaleisesta koontitavasta ja epämääräisistä biisivalinnoista (Tiersenin teosten pätkäversioiden seassa mm. Edith Piafia). Tähän verrattuna uuden C’était Ici-konserttitaltioinnin kuuntelu on suorastaan helpottavaa. Modernia klassista soittavan Synaxis-orkesterin, ranskalaisen kansanmusiikin ja perinteisten bändi-instrumenttien yhdistäminen on jo sinänsä haastavaa hommaa – erityisen hankalaa siitä tulee live-tilanteessa ja nauhureiden surratessa. Tiersen on kuitenkin onnistunut tehtävässään paremmin kuin hyvin. C’était Ici-levyn orkesteri on täydellisessä balanssissa – kaikki instrumentit kuuluvat, kukaan ei soita liikaa, eikä hypi toisten varpaille, kuten rock-musiikissa valitettavan usein on tapana.

Tiersenin musiikin visuaalisuus on poikkeuksellista laatua. Se ei ole persoonatonta äänitapettia valkokankaan tapahtumille, kuten 99% nykypäivän elokuvasäveltämisestä, vaan mielikuvitusta ruokkivaa ja omillaan toimeen tulevaa säveltaidetta. Toivoa siis sopii, ettei Yann Tiersen ikinä antaudu Hollywoodin pirulaisten houkutuksille, vaan pysyy tukevasti vanhalla mantereella.