Gunswamp: II

Musapojat

Raukean seesteisesti liikkelle lähtevä Gunswampin koruttomasti nimetty toinen julkaisu osoittautuu edeltäjäänsä huomattavasti kuulijaystävällisemmäksi ja miellyttävämmäksi. Kirkkourkun hivelyltä kuulostava alku kuten kaikki muukin tällä levyllä on baritoni- ja lap steel-kitaralla sekä banjolla loihdittua pienimuotoisen äänen juhlaa.

II on edeltäjäänsä tiiviimpi sekä kestoltaan että sisällöltään. Alussa esiteltävää musiikillista teemaa kuljetetaan mukana läpi levyn ja mukaan matkalle kutsutaan muita ääniä, jotka kuorruttavat toisteisuudellaan perusideasta linjakkaan mutta tarpeeksi monipuolisen kokonaisuuden. Paikoitellen kevyeksikin luokiteltava ilmaisu pysyy kuosissaan eikä rönsyile juuri lainkaan. Silti tuntuu, että irtiottoja tapahtuu jatkuvasti.

Arttu Tolosen ja Ilkka Vekan droneilu on hieno tunnelmanluoja. Tällä kertaa tuntuu siltä, että Gunswamp on tehnyt musiikkia hetkiin, joissa ohjauskyvytön matalareunainen kanootti lipuu hiljaisen virran vietävänä hiostavan kuumalla ja painostavan hämärällä suistoalueella, jonka laitamilla punaniskojen maalaamat kyltit varoittavat jatkamasta eteenpäin.

Kahden teoksen muodostaman noin puolituntisen teho riippuu paljossa kuitenkin kuulijasta. En ihmettele jos tästä ei saa mitään irti. Yksipuolinen ja eittämättömän varmasti monen mielestä itsetarkoituksellinen äänimaalailu haastaa perinteisemmän ilmaisun ystävät. Irtiotto ei kuitenkaan loppujen lopuksi ole sen ihmeellisempi. II tutkailee ääntä ja sen mahdollisuuksia. Pienestä tehdään suurta, mutta vain jos kuulijalla on kärsivällisyyttä.