Profane Omen: Inherit the Void

Metalheim/Playground

"Ihan hyvin jätkät vetää, mutta.."

Kovassa nousussa olevan Profane Omenin Inherit the Void ilmentää erinomaisesti bändin taitoa ja monipuolisuutta, mutta itse en onnistunut löytämään lahtelaispartion musiikista kaikkia niitä hienouksia, mistä bändiä suitsutetaan. Yhtyeen metallintaonta on toki monialaista ja värikästä, eikä homma jää soittotaidostakaan kiinni, mutta valitettavasti Inherit the Voidin pitkästä, 50-minuuttisesta soittoajasta löytyy paljon korvien ohi kiitävää tyhjänpäiväistä tavaraa.

Ei Profane Omenia kuitenkaan turhaan ole pidetty suurena lupauksena. Kuten sanottu, luonnollinen monivivahteisuus on bändin pakassa iso ässä ja lisäksi orkesterin keulilta löytyy yksi Suomen kovimmista metallivokalisteista, Jules Näveri. Live-esiintymisetkin ovat kuulopuheiden mukaan upeaa katseltavaa. Valitettavasti syy Inherit the Voidin jäämiseen pieneksi pettymykseksi on yksinkertainen: biisit eivät ole riittävän hyviä. Taidemetallia lähentelevä Information sekä rokkaavasta groovesta voimansa saavat Superpowertrip ja Left to Disintegrate potkivat vielä lujaa, mutta levyn jälkimmäinen puolisko on kokonaan yhtä keskinkertaista ihanjees-osastoa.

Profane Omenin kehittynyt ilmaisu saattaa toki vain yksinkertaisesti olla liikaa kaltaiselleni kertosäemusiikin ystävälle, mutta en vain voi sille mitään, että massiivisen pituiset säkeistöt ja moniosaiset riffipötköt eivät onnistu korvaamaan mukaansatempaavuuden ja tarttuvuuden poissaoloa. Vielä kun tätä yliopistometallia tarjotaan lähes tunnin mitassa, jää Inherit the Void kovista valteistaan huolimatta keskiluokkaiseksi tekeleeksi.