Steen1: Runoja kontrollihuoneesta

Monsp

Steen1 osaa nykäistä tyytymätöntä kansanosaa sopivasti munaskuista ja musiikin kautta nostattaa keskustelua. Niin oikein! Harmi vaan että se toiminta kärjistyy monesti pikkupirihuoriin tai tällä levyllä vastaavan provosoinnin kautta potkaisevaan Sananvapauden väärinkäytön vitun haistatukseen. Rehellisesti, kuinka moni ns. keskiverroista räpin kuluttajista näkee sen ironian, sarkasmin ja todellisen tarpeen tehdä asioille jotain muutakin kuin vetää kaikkia pataan siellä kirosanojen takana? Veikkaan että turhan moni diggailee juttua vaan sen takia että puhutaan rumia ja haistatellaan sille ja tälle, vaikka kuinka tavoitteena olisikin kärjistämällä ravistella. Jos Steenin herättely onnistuu saamaan yhdenkin perusjampparin hiukan pohtimaan, niin hyvä. Aina parempi joka tapauksessa kuin aivoton kädet ilmaan tai isin BMW ja bling bling-ketkutus.

Steenin vahvuus on toki se että miekkonen osaa rakentaa provokaationsa koukukkaisiin kertseihin ja sulavaan sanalliseen julistukseen. Kolmoslevyllä ehdoton vahvuus on myös rytmillinen uudistuminen – tahtikaava on pistetty haastavammalla kaavalla uusiksi perusnelitahtiin verrattuna. Musiikillisesti Runoja kontrollihuoneesta onkin oikein toimiva ja mukavan monipuolinen. Tunnelma on monessa kohtaa jopa akustinen. Koukukkaina biiseinä esiin nousevat kaikuisasti näppäilevä ja Steenin tapaan haikeasti päällekäyvä Puuhamaa, huohottava Mä En Oo Enää Töissä Täällä ja hengästyneen iisi Muistilappuja hipahtavine kertseineen. Lyhyt punk-välisoitto on toimivaa vastapainoa rullaukselle. Lukuisiin välisoitto-skitteihin on saatu myös mainioita sanallisia heittoja – kuten Vintiöitä lainaava Jatimatik-läppä jossa paska säveltäjä saa (kerrankin) ansionsa mukaan. Ajatuksia herättää myös Kaapissa on natsi-kappaleen ylireagointi kouluampumisläppään kalapuikkoheittoineen. Ajassa Steen on kieltämättä hyvin kiinni.