Ancient Bear Cult: Sounds From The Past

Kingdom Productions

�Karhukultti� on keskisuomalainen yhtye, joka ammentaa innoituksensa esihistorian ja varhaiskeskiajan ��nimaailmasta. Kaikilla yhtyeen k�ytt�mill� soittimilla on satoja vuosia pitk� historia. Ancient Bear Cult on s�velt�nyt p��osan ohjelmistostaan itse, mukana on jonkin verran my�s vanhoja eurooppalaisia kansans�velmi�. Yhtyeen nimi juontaa juurensa Keski-Suomenkin alueella el�neeseen muinaiseen karhukansaan, joka harrasti karhunpalvontakulttia, ja jota on kuvannut mm. roomalainen historioitsija Tacitus (v. 98 jKr.)

Mukana ovat mm. crwth, erhu, jew�s harp sek� hurdy gurdy. Ne eiv�t ole suinkaan lukion vanhojentansseja, vaan t�ll� levyll� k�ytett�vi� soittimia. Eli korvat h�r�lle, taas liikutaan kategoriassa �Muu musiikki�. Siin� parhaassa. Omanlaisensa instrumentaatiot ovat -vaikka tahtomattaankin- hienoa j�rjest�ytyneisyytt� kaikenmaailman kitaroiden ja pianojen ylivaltaa vastaan. A.B.C. on musiikillinen muistutus maailman monimuotoisuudesta, hieno irtiotto ajasta ja paikasta, 2000-luvun Suomessa.

A.B.C. liikkuu sujuvasti heppoisten �fiilistelyjen� ja halpojen ���nimaisemien� yl�puolella. Kokonaisuudesta kuultaa hallittuus, jossa mit� erilaisimmat soitinyhdistelm�t loihtivat hienoja kudoksia. Ne ovat tarvittaessa taustamusiikiksikin soveltuvia, mutta ilman muuta my�s kuulokekuuntelun kest�vi�. Levy heitt�� jo ensiraidallaan suoranaisen haasteen niin sanotulle �tavalliselle ihmiselle�: p��seek� h�n kuunaan eroon j�yh�n l�nsimaisista Beatles-mielikuvista kuullessaan sitar-soundeja? Maailman kuuluisimman yhtyeen hiljaisin j�sen on tullut antaneeksi sitarille harmillisen poltinmerkin, josta toivottavasti p��st��n joskus eroon...

Seuraa arvion rakentava vaihe. A.B.C.:n laulut voidaan kuulemma esitt�� sek� suomeksi ett� englanniksi. Levylle esityskieleksi on valittu j�lkimm�inen, kansainv�linen. Suomea en oikeastaan kuuntelun lomassa tullut kaivanneksikaan, ja sit� paitsi, sen k�ytt� olisi rajannut kuulijakunnan paljon pienemm�ksi kuin mit� musiikki ansaitsee. Selke�ksi parantamisenvaraksi mainitsisin lyriikoiden ja kielen hallinnan. Teknisess�kin mieless�: olisikohan miksauksessa kannattanut tuoda laulua hieman selke�mmin esille, v�lill� hukkuu, n��s? No, joka tapauksessa suosittelisin viel� hieman lis�paneutumista ��nt�mykseen, mist� todistuskappaleena toimikoon sana �horse�. Nyt kuulija saa valitettavasti liian usein sen ensivaikutelman, ett� Heming the Greatin huorat olivat suurimmat kaikista!

Mieleen tuli my�s, voisiko t�h�n musiikkiin varovasti, diskreetisti ja hienovaraisesti pohtia sittenkin jotain kytk�st� nykyp�iv��n? Ei tietenk��n tarvitsisi olla s�r�kitaroita sun muita alleviivaamisia. Vaan ihan pienenpieni� koukkuja / viitteit�, joihin nykymaailmassa el�v� kuulija voisi el�m�ll��n tarttua? Kuitenkin: oiva soitinkavalkadi - etten sanoisi: spektaakkeli. Soittimet ovat siit� kivoja, ett� ne kuolevat harvoin sukupuuttoon. Ancienttii settii, laulettuna ja ilman, silvuplee!