Sparzanza: In Voodoo Veritas

Kabuki

Pohjoiset kansat tuntuvat hallitsevan mystisen voiman joka syntyy, kun tummaa rockia ja metallia yhdistellään melankolisissa merkeissä. Näistä voimallisista aineksista on löytänyt polkunsa sangen sekalainen joukko orkestereita, jotka ovat levittäytyneet laajalle alalle genrekentän ruudukossa ja joita kaikkia on yhdistänyt se tietty ”ei tämä tästä” henki. Tumma pohjavire on värittänyt yhtyeiden tuotantoa In Flamesista Sentencediin ja Misery Inc.:ista aina Volbeatiin saakka, puhumattakaan näiden lukuisista seuraajista. Tuohon sankkaan ryhmään kuuluu myös ruotsalainen Sparzanza jonka näkemys rockin, metallin, alternativen sekä stonerin yhdistämisestä toteutuu jo neljännen kerran albumi-mitassa.

Sparzanzan persoonallisuus nojaa monessa kohdin vokalisti Fredrik Weilebyn ilmeikkääseen ääneen ja monipuoliseen ilmaisuun. Pääosin melodisesti ja ”puhtaasti” puhkuva herra on melkoinen sumutorvi, joka hallitsee perinteisemmän laulun lisäksi myös harvemmin käytetyn rosoisemman pään. Melodisemmissa numeroissa laulun rinnalle nousee Calle Johannessonin rouhea kitara ja muutamaan otteeseen kitaramelodiat viittaavat kovasti siihen tiettyyn Ruotsin länsirannikolla sijaitsevaan suureen kaupunkiin. Rytmiryhmä ei esittele mitään jazz-opisto osaamista, mutta groovea takalinjoilta löytyy sitten kyllä edestä, mikä tuo kappaleisiin aina kaivattua rullaavuutta.

Orkesteri on parhaimmillaan kun vauhti nousee ja rokkaava stoner sekä satunnaisesti pintaan pullahtava melodinen vauhtimetalli pääsevät sulautumaan toisiinsa. Välillä punainen lanka tuntuu katoavan kokonaisen kappaleen ajaksi, mutta onneksi vakavia kuolleita hetkiä löytyy kiekolta vain pari kappaletta.