Eri esittäjiä: Stupido 20 (2CD)

Stupido

Ensiksi voisi vaikka nostaa hattua. Kaksikymmentä vuotta on kunnioitettava ikä mille tahansa levy-yhtiölle, etenkin vähän pienemmälle. Juhlan kunniaksi ilmoille on saatettu 40 Stupido-biisillä ja lähes yhtä monella -artistilla varustettu tuplalevy, jonka ensimmäinen levy sisältää tuoreita biisejä toisen keskittyessä historian siipien havisteluun.

Kattaus on edustava. Mukana on suurin osa yhtiön artisteista, ja esimerkkejä poisjääneistä voi hakea mm. yhtiön kymmenen vuotta sitten julkaistulta synttärikokikselta. Tarjonta on kuitenkin jo kuultua, Kaikukastin tulevalta levyltä lohkaistua biisiä lukuunottamatta. Mikään keräilykappale tämä tupla ei ole, mutta oivallinen tapa tutustua yhtiön katalogiin.

On mukava huomata, kuinka Stupido on julkaisuissaan pysynyt uskollisena perinteilleen, mutta samalla laajentanut palettiaan kohti jatkuvasti rytmikkäämpiä suuntia. The Capital Beatin ska tai Aavikon ja Desert Planetin sähköisempi hytkyttely ovat kohtuullisen kaukana yhtiön alkuaikojen punkrymistelyistä, joiden perinnettä hyvässä vedossa oleva Pelle Miljoona Unabombereineen jatkaa. Perinteistä puhuttaessa tekisi mieli mainita pari pidemmän linjan itäsuomalaista stupidolaista, mutta ainakin tuoreimmillaan molemmat tuntuvat niin väsyneiltä pastisseilta itsestään, etten taida jaksaa. Ei yhtiöllä kuitenkaan liene huolta huomisesta, koska edellä mainittujen lisäksi mm. Giant Robotin ja Räbätin, Tuomas Toivosen, Montevideon, Plutonium 74:n ja Hypnomenin biiseistä koostuva ykköslevy todistaa, että kymmenen vuoden päästä mahdollisesti julkaistavalla kolmikymppiskokoelmalla on mukana myös nykyisiä artisteja.

Kymmenen vuoden takaisen synttärikokoelman 25 biisistä viisi on myös tällä levyllä, kun taas viisi tuolloista artistia ei ole lainkaan mukana. Ehkä siihen on syynsä. Biisivalinnoista voisi napista, kun kokoelmalla ei aina ole parhaita tai edes edustavimpia biisejä kaikilta artisteilta, mutta muodostuuhan tästäkin omanlaisensa jatkumonsa.

26 biisiä luokin pääosin hyvän katsauksen yhden yhtiön vaiheista suomalaisen vaihtoehtomusiikin parissa: Naapurimaan J.M.K.E:n, Babachin ja Röövel Ööbikin voi hyvin esitellä jokaiselle uudelle sukupolvelle, kuten senkin, että Shadowplay teki loistavaa musiikkia myös 90-luvulla. Katsaus Come Insiden, The Rollstonsin tai Treeballin kulloiseenkin hetkeen on useimmiten vähintään mielenkiintoinen. Joskus on myös hyvä muistuttaa itseään siitä, että on ollut aika jolloin Klamydia on ollut vähemmän punaniskajuntti kuin nykyisin. Little Mary Mix Upia, Thee Ultra Bimboosia sekä Greenhouse AC:ta ja Arto Muna & Milleniumia yhdistää tällä levyllä se, että kaikilla on ollut hetkensä eivätkä ne biisit ole mukana, vaikkei valikoidut huonoja ole nekään. Muutaman itsestäänselvän ja siksi tylsän valinnan lisäksi levylle on mahtunut myös odottamattomampaa tavaraa, hyvässä ja pahassa.