PMMP: Veden varaan

Sony Music

PMMP on täysin ainutlaatuinen yhtye Suomen ja luultavasti myös koko maailman mittakaavassa. Sen musiikki koskettaa lapsia ja aikuisia, naisia ja miehiä, kriitikkoja ja suurta yleisöä. PMMP:n musiikki on usein hyvin kaukana tämän hetken hittipopista, ja Paula Vesalan ja Mira Luodin sanoitukset kertovat kaipuun ja lemmen lisäksi myös rusketusraidoista, perheväkivallasta ja seksuaalisesta turhautuneisuudesta. Silti yhtyeen levyt nousevat listakärkeen ja singlet soivat radiokanavilla Iskelmää myöten. Veden varaan on PMMP:n neljäs omasta materiaalista muodostuva albumi. Se on myös yhtyeen paras, mikä on hämmästyttävää, sillä etenkin parin viime levyn ajan taso on ollut jo hyvin korkea. Miten tämä on selitettävissä?

Vastaus löytyy pintaa syvemmältä. Suurelle yleisölle tuntematon mies PMMP:n sävellysten takana, Jori Sjöroos, on kiistaton nero. Miran ja Paulan merkityksen vähättely olisi typerää, mutta tosiasia on, että ilman Sjöroosia kaksikko ei nykyisen kaltaiseen suosioon olisi noussut. Sjöroos paitsi säveltää kappaleet, myös soittaa muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaikki instrumentit sekä sovittaa, äänittää, miksaa ja tuottaa. Tämän ovat toki monet muutkin tehneet, mutta kun kappaleet ovat täynnä pieniä yksityiskohtia, erikoisia soitinvalintoja ja uskomattoman hienoja melodioita, ei kokonaisuutta voi kuin hämmästellä monttu auki.

Veden varaan alkaa vahvasti, mutta loppuu vielä paremmin. Aloituskaksikko esittelee heti kättelyssä PMMP:n monipuolisuuden. Kuvia-kappaleen tummasävyinen vainoharharock ja San Franciscon kepeän ylväs majesteettisuus ovat kuin eri maailmoista. Lautturi ja Taajama ovat puolestaan valmiita tuleviksi melankolisiksi kestohiteiksi. Levyn toinen puolisko nostaa kuitenkin panokset kattoon. Parisuhdeterapiaa-biisin elektropop ja Merimiehen vaimo riemukkaine c-osineen nostattavat suurta ylpeyttä siitä, että maassamme PMMP on hittimusiikkia. Ensiksi mainitun kappaleen lyriikat ovat hieno näyte Mira Luodin ja Paula Vesalan sanoitustaidoista. Monipuolisten aiheiden ja tyylien käytön ansiosta Mira ja etenkin Paula ovat aikamme parhaita lyyrikoita.

Olisihan näissäkin jo sulattelemista, mutta PMMP ei hellitä otettaan. Musertavan surumielinen Tulva on yhtyeen kaunein kappale koskaan, ja 8-minuuttinen lopetus Se vaikenee joka pelkää sinetöi paketin yhdistelemällä raivokasta surinarockia, instrumentaaliherkistelyä ja raukeaa hissuttelua. Veden varaan on lähes täydellinen albumi, mutta täydet pisteet on säästettävä PMMP:n seuraavaa levyä varten, sillä näyttää siltä että Jori, Paula ja Mira vain paranevat vanhetessaan.