Neko Case: Middle Cyclone

Anti

Neko Case on julkaissut omalla nimellään (sekä Her Boyfriends-bändin kanssa) jo ison tukun pitkäsoittoja, varsinkin jos mukaan lasketaan neidon yhä jatkuva yhteistyö kanadalaisen The New Pornographers-kollektiivin kanssa. Pääasiallisesti Neko on kuitenkin toteuttanut itseään soolona, joskin valitettavasti vailla sen suurempaa huomiota. Kaupallisesta potentiaalista lienee tässä tapauksessa turha puhua, mutta en näkisi mitään esteitä sille että Casen levyt liikkuisivat kuluttajien käsiin samaan tahtiin kuin esim. Aimee Mannin tai PJ Harveyn. Laadullista eroa kun näihin ei juuri ole.

Kriitikot ja ennen kaikkea muusikko-kollegat ovat Nekon taidot jo huomanneet. Middle Cyclonen vierailijakaartista löytyy tuttuja nimiä Calexicon kautta Los Lobosiin ja The Band-legenda Garth Hudsoniin. Näiden nimien kautta on helppo määritellä myös Casen esittämän musiikin tyyli – vaihtoehtoisen, akustis - ja kantripainotteisen rockin sarallahan tässä painitaan. Ja jos aikahaitari kaivetaan esiin, niin vahvasti viisari sinne 70-luvun suuntaan heilahtaa. Middle Cyclone ei kuitenkaan ole mikään tekijänsä nostalginen trippi lapsuutensa äänimaisemiin. Moderneja mausteita on mukaan lykätty juuri sen verran, että myös ne, jotka saavat ruskeasta sametista ja kukkaverhoista lähinnä ihottumaa, pystyvät levyä nieleskelemättä kuuntelemaan.

Middle Cyclone on kaunis ja lämmin levy, jota kuuntelee mieluusti, mutta johon tarttuminen vaatinee reilusti viitseliäisyyttä ja perehtymistä. Neko Case onkin artistina hyvin läheistä sukua Sophie Zelmanille, jonka levyissä on samanlaista, hieman vaikeasti poimittavaa herkkyyttä. Artistina Case on kuitenkin taipuisampi, sillä The New Pornographersin indiepopista on Middle Cyclonen kantritunnelmointiin jonkin verran matkaa. Molemmat ladut tuntuvat Caselta taittuvan varsin mallikkaasti.

Ja voiko levy, jonka kannessa housuton Neko Case surffaaa miekka kädessä 60-luvun Mercury Cougarin nokalla, edes olla huono?