Archive: Controlling Crowds

Warner

Monelle Portisheadin ja Massive Attackin ystävälle lontoolainen Archive on tuntematon ryhmä, vaikka vuonna 1994 perustettu bändi on tehnyt kasan erinomaisia levyjä. Yhtye leijuu trip hopin, indie rockin, eletronican ja ties minkä välimaastossa, tasapainoitellen kauniiden medioiden ja raaempien äänivallien lomassa. Bändin uutukaista on tehty pitkään ja ajatuksella. Itse odotin Controlling Crowdsia hivenen jännittyneissä tunnelmissa, mutta en joutunut pettymään.

Vaikka yhtyeen entisetkään levyt eivät olleet mitään tanssilattioiden täyttäjiä tai keskiluokkaiselle konsensukselle flirttailevia, niin 13 kappaleen matka tunnelatauksineen, herkkine nousuineen, ahdistavine laskuineen, tarinoineen ja pysähtymisineen pisti hiljaiseksi. Kahdeksastakymmenestä minuutista löytyy aikamoinen läjä sisäistettävää, kun maailman menoa yritetään avata suurieleisesti, nuottien jäädessä mollipuolelle pimeyteen kumisemaan. Kokonaisuutta on sekoittamassa eri lajityylien lisäksi ulosanniltaan erilaiset vokalistit ja melkeinpä jotain karttaa kuuntelijaparan avuksi kaipaisi.

Toisin kuin yleensä, jolloin artistit erehtyvät leikkimään pikkuveijarillaan ja unohtavat itsekritiikin, tämän levyn pisimmät ja rauhallisesti kasvavat kappaleet edustavat platan parhaimmistoa. Harvalla levyllä moinen rauhallisuus, tunnelmointi, surullisuus, toisto ja jopa hiljaiset hetket ovat yhtä perusteltuja. Aivan virheetön kokonaisuus ei ole ja luulen olevani tässä asiassa monen kanssa eri mieltä, mutta jotenkin korvani hylki Rosko Johnin osuuksia mikin ääressä esimerkiksi Bastardised Inkin aikana. On kuitenkin selvää, että kun levyltä löytyy biisejä kuten Bullets, Kings Of Speed, Whore, Dangervisit ja levyn tyylikkäästi päättävä Funeral, on kyseessä alkuvuoden parhaimpia levyjä.